4 asiaa - Miten terveysalan opinnot ovat muuttaneet minua?
Vuodenvaihde on aina tarkoittanut itselleni tietynlaista käännekohtaa. Se ei välttämättä tarkoita mitään konkreettista muutosta arkisessa elämässäni, mutta se tarkoittaa vähintäänkin sitä, että on jälleen aika pysähtyä pohtimaan, että mihin ollaan tultu ja mihin ollaan menossa.
Tällä hetkellä suorastaan kihisen jännityksestä, sillä ihan näinä päivinä käännän uuden sivun opinnoissani. Se tarkoittaa sitä, että pääsen opiskelemaan juuri niitä asioita, joiden vuoksi ylipäänsä hain opiskelemaan muutama vuosi takaperin. Takanani on nyt kolme vuotta terveysalan opintoja, ja voin sanoa noiden vuosien kuluneen äkkiä. Sen vuoksi on vaikeaa yrittää palata vuosi tai kaksi vuotta taaksepäin omissa ajatuksissani, mutta sen sijaan pystyn kyllä palamaan opintojen alkua edeltäviin ajatuksiini.
Nuo ajatukset ovat hyvin erilaisia kuin ne, jotka tänä päivänä pyörivät mielessäni. Osittain syynä saattaa olla iän ja kokemuksen karttuminen, mutta uskon, että seuraavat ajatukseni ovat syntyneet hyvin pitkälti terveysalan opintojen takia.
1. Terveys on tärkein
Sanotaan, että terveys on tärkeintä mitä meillä on. Olen aina nyökkäillyt tämän lauseen kohdalla, mutta nykyisin ymmärrän, mitä tuolla lauseella oikeasti haetaan. Luulen, että osasyynä on se, että olen nähnyt toistuvasti sekä töissä että työharjoittelussa ollessani ihmisiä, jotka ovat menettäneet - ainakin osittain - terveytensä. Olen nähnyt parantumattomasti sairaita ja heitä, jotka haaveilevat ainoastaan siitä, että pääsisivät itsenäisesti kauppaan tai kävelemään ilman tukea. Tai ylipäänsä kävelemään jollakin tavoin. Ennen opintojani olin lukenut heistä vain lehdistä, mutta se on hyvin eri asia kun vertaa siihen, että työskentelee heidän parissaan.
Nykyään arvostan terveyttäni niin paljon, etten (enää) lähde urheilemaan edes pienessä flunssassa. Liikun, koska tahdon pitää huolta itsestäni ja vaalia terveyttäni. Ostin jopa D-vitamiinia talven varalle. En siksi, että huomaisin sen käytöllä olevan kovin suurta eroa, vaan siksi, että toivon siitä olevan edes pientä hyötyä terveydelleni. Valitsen useinmiten hissin sijaan rappuset, vain koska voin. Kaikki eivät voi.
2. Tieto lisää ymmärrystä
On hämmästyttävää, kuinka paljon tiedon ja kokemuksen karttuminen voivat lisätä ymmärrystä. Vuosia sitten ennen opintojen aloittamista ajattelin naivisti, että vakava fyysinen sairaus on raskain taakka kantaa. Ajattelin, että todennäköisemmin arkea rajoittaa vakava fyysinen sairaus kuin todettu mielenterveyshäiriö. Viime vuonna työskentelin yhteensä 4,5 kuukautta psykiatrisessa sairaalassa, ja on sanomattakin selvää, etten ajattelee enää näin mustavalkoisesti.
3. Tieto lisää myös tuskaa
Ymmärrykseni elintapojen ja pitkäaikaissairauksien vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin on lisääntynyt, ja se on tuonut elämääni paljon hyvää. Samalla se on tuonut mukanaan paljon huolta. Nykyisin suurimmat huoleni asuvat läheisissä ihmisissä ja heidän terveydessään. Hänessä, jolla on pitkittynyttä selkäkipua. Hänessä, jonka sydän ajoittain reistailee. Hänessä, joka on ajoittain uupunut arjen keskellä ja hänessä, joka laittaa kaiken muun oman terveytensä ja hyvinvointinsa edelle.
Olen ennenkin ollut huolestunut läheisteni terveydentilasta, mutta silloin huoleni on ollut paljon epämääräisempää. On vaikeaa huolestua läheisen korkeasta verenpaineesta, kolesteroliarvoista ja päänsärystä silloin, kun ei osaa nähdä syy-seuraus -yhteyksiä asioiden välillä eikä ymmärrä, mihin tällaiset asiat voivat pahimmillaan johtaa. En minä nykyisinkään kaikkea tiedä - ja hyvä niin - mutta tiedän enemmän kuin ennen. Se tarkoittaa sitä, että osaan myös pelätä enemmän kuin ennen.
Pidä huolta omista asioistasi on sanontana tuttu, mutta sitä on äärimmäisen vaikea noudattaa nykyisin. Voin tehdä terveyttä edistäviä valintoja omassa arjessani, mutta se, etten voi tehdä näitä valintoja läheisteni puolesta, on ajoittain raastavaa.
4. Varovaisuus voi suojata pahalta
Opintojeni aikana olen ymmärtänyt, kuinka vahva, mutta toisaalta myös hauras ihmiskeho on. Olen ymmärtänyt, ettei läheskään aina tarvita pitkäaikaissairautta tai pitkää ikää siihen, että elämä päättyy. Kuolema voi olla myös sekoitus huonoa tuuria, huolimattomuutta ja vääriä valintoja. Sen vuoksi olen pyrkinyt entisestään lisäämään arkeeni pieniä turvallisuuteen liittyviä asioita, joilla saattaa olla kuitenkin suuri merkitys.
Sellaisia ovat pyöräilykypärän käyttäminen pyöräillessä, koska nykyisin pääni on minulle tärkeämpi kuin kampaukseni. Hyvät talvikengät, koska liukkaalla kelillä pystyssä pysyminen on minulle nykyisin tärkeämpää kuin nätit ja korkeakorkoiset nilkkurit. Useampien heijastimien käyttäminen, jotta autoilijat näkisivät minut pimeällä paremmin. Perusasioita, mutta sellaisia, joiden merkitystä en aikaisemmin ymmärtänyt - en edes äidin vuosia kestäneen huomauttelun jälkeen.
Loppujen lopuksi, olen äärimmäisen kiitollinen niistä eväistä, joita olen opiskellessani saanut. En vain siksi, että niiden avulla pystyn työskentelemään terveydenhuoltoalalla, jonka parissa viihdyn. Vaan siksi, että saamani opit ovat muuttaneet minua paremmaksi ihmiseksi. Ei paremmaksi kuin muut, vaan omalla mittapuullani paremmaksi. Kiitollisemmaksi, ymmärtäväisemmäksi, varovaisemmaksi ja aikuisemmaksi. Sellainen minä koen olevani kolmen vuoden takaiseen itseeni verrattuna.
Miten terveysalan opiskelu tai alalla työskentely on muuttanut sinun ajatuksiasi?
Iloa viikonloppuun, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!