4 hoitotyön tilannetta, joihin koulu ei koskaan valmistanut

4 hoitotyön tilannetta, joihin koulu ei koskaan valmistanut

Seuraavassa esittelen teille 4 potilaskohtaamista ja/tai hoitotilannetta, joihin sairaanhoitajaksi ammattikorkeakoulussa aikoinaan 90-luvulla opiskellessani en koskaan ollut saanut valmiita vastauksia. Tilanteista piti selvitä itse. Saatko sinä ratkaistua caset?
Laastari-1

1. Peräsuolen ulos luiskahtaminen

Työskennellessäni ensimmäisiä sairaanhoitajavuosia kirurgisella päivystysosastolla hoidin viikonlopun vajaamiehitetyssä aamuvuorossa noin 80-vuotiasta lonkkamurtumapotilasta. Vastasin yksin ”ykkössiiven” potilaiden aamutoimista, toinen sairaanhoitaja vastasi ”kakkossiiven” vastaavista, ja yksi vuorossa ollut perushoitaja auttoi meitä kumpaakin mahdollisuuksiensa mukaan. Osasto oli täynnä, ja päivystyksestä olisi tulossa lisää potilaita osastohoitoon.

Aamulääkkeiden ja -palan jälkeen oli suihkun aika. Lonkkamurtuman hoidossa oleva rouva oli kuntoutunut niin, että sain hänet yksin avustettua suihkutuoliin ja suihkutettua. Pesujen jälkeen ajattelin, että selviän kuivattamisavusta helpoiten siten, että potilas istuisi suihkutuolissa, ja vasta sitten siirryttäisiin takaisin sängylle. Häntä kuivatessani huomasin takapuolesta tai emättimestä roikkuvan jotain. Oli hiljaista, luettelin päässäni eri vaihtoehtoja, jotka sopisivat ulos työntyvään materiaaliin. Synnytys tässä ei ilmiselvästi olisi käynnissä, mutta voisikohan kyseessä olla peräsuoli? Sekin tuntui kaukaiselta ajatukselta, koska uloke oli suuri, löysä ja vaaleanpunertava. Minulla ei ollut mahdollisuutta kysyä keneltäkään. Nappia painamalla saattaisin saada perushoitajan luokseni, mutta rohkenin mainita suoraan potilaalle hänen takapuolestaan roikkuvasta isosta suolen näköisestä osasta.

Ja sehän se oli, peräsuolen ulosluiskahdus, ”ihan tavallinen tapahtuma”, kuten potilas itse asiaa kommentoi. En tiennyt miten toimia, en ollut koskaan ennen ollut tilanteessa, saati joutunut hoitamaan sellaista. Mutta potilas tiesi ja antoi minulle selkeän ohjeen. Mitä luulet potilaan sanoneen? Miten tilanteessa toimitaan oikeaoppisesti?

2. Septinen verensiirtoreaktio

Jälleen ollaan päivystävällä kirurgian osastolla – ei kuitenkaan samalla kuin peräsuoli-tapauksessa – viikonlopun yövuorossa. Potilas on operoitu vuorokausi sitten, hänen tilansa vaatii tiivistä seurantaa myös yöaikaan. Potilas oli menettänyt runsaasti verta, ja anestesialääkäri oli määrännyt hänelle neljä yksikköä punasoluja. Ensimmäinen punasoluannos on annettu iltapäivällä, ja minun tehtävänäni oli antaa toinen annos.

Tarkistin veriryhmän, ristikokeen, potilaan henkilöllisyyden, aiemman punasolujen annon kulun ja otin uudet punasolut huoneenlämpöön ennen antoa. Punasolupussi näytti normaalilta, ehjältä ja puhtaalta, hyytymiä ei ollut. Kaikki sujui protokollan mukaisesti. Toinen sairaanhoitajat tarkisti vielä ns. kakkostarkistajana punasolupussin ja siirtokaavakkeen koodista potilaan ja tuotteen yhteensopivuuden. Kello on 01 kun verensiirto aloitettiin. Potilaan vointi on hyvä, kainalolämpö ennen antoa 36.8, verenpaine 110/60, pulssi 65. Leikkausalue näytti normaalilta, haavasidokset olivat siistit. Toisessa kädessä on kanyyli, johon oli liitettynä Ringer 1000ml nesteytyksenä. Antibiootti on aloitettu vuorokausi sitten, kolmas annos annettiin ennen verensiirtoa iv.

Punasolujen anto aloitettiin hitaasti. Kymmenen minuuttia toisen punasoluannoksen aloituksesta kävin tarkistamassa potilaan voinnin. Hän oli horkassa, huonovointinen eikä vastannut kunnolla puhutteluun. Soitan hälytyskelloa, jotta saisin toisen yövuoron sairaanhoitajan paikalle. Potilaan verenpaine oli 70/--, pulssi 90, kainalolämpö 39.2, hengitys työlästä ja iho urtikarialla. Muistelin, että kyllähän näitä verensiirtoreaktioita opetettiin: ensimmäisenä punasoluinfuusion sulkija tulee sulkea. Sen tiesin ja tein, mutta miten tästä eteenpäin, mistä reaktiosta on kyse, mitä on tehtävä, millä kaavalla ja miksi? Voiko kyse olla jostain muusta kuin verensiirtoreaktiosta?

3. Potilas puree hoitajaa

Yllätyttekö, jos kerron, että oltiin jälleen kirurgisella päivystysosastolla aamuvuorossa? Olin menossa lääkitsemään iäkästä dementoitunutta miespotilasta. Huoneeseen mennessäni hän istui vihaisen näköisenä pyörätuolissa. Esittelin itseni ja kerroin, millä asialla olin. Potilas huusi. Yritin rauhoitella häntä ja kerroin, että lääkkeet olisi otettava. Aamiainenkin oli miltei syömättä, joten ajattelin, että syötän puuron ja samalla annan potilaalle suun kautta otettavat lääkkeet. Puuron syöttäminen meni vielä ihan kivasti, mutta kun yritin antaa lääkkeitä, potilas puri tiukasti kiinni etusormeeni. Eikä päästä irti. Ei millään.

Nanosekunnissa ymmärsin, ettei minulla ollut mitään mahdollisuuksia, sormi olisi aivan pian kuoliossa. En yllä soittamaan kelloa, ja kun huusin apua työtoverilta, vanhus puri entistä kovempaa. Selvisin lopulta ja sormenikin on tallella. Miten sinä toimisit tilanteessa? Miten tilannetta voi hallita? Mitä tilanteen jatkokäsittely edellyttää?

4. Kuolleen nuoren omaisten kohtaaminen

Tapaus on kohtaus teho-osastolta, jossa toimin vastavalmistuneena. Vastuullani oli 18-vuotias nuori, joka oli tuotu päihteiden käytön yliannostuksesta helikopterilla sairaalaan. Hän oli koomassa. Hoidimme perushoitoa ja seurasimme peruselintoimintoja. ERilaisia ja monenlaisia tutkimuksia tehtiin. Omaiset kävivät katsomassa potilasta, äiti oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä tytär tästä vielä selviää. Melko pian kuitenkin selvisi, ettei mitään olisi tehtävissä – aivosähkökäyrä puhui kolmatta päivää tämän puolesta.

Omaiset pyydettiin paikalle. Mitä minä nyt teen? -kysymys jyskytti päässä. Kokeneilta kollegoilta sain apua ja vinkkejä. Koulusta niitä ei ollut aikoinaan tarjottu. Minua itketti jo ajatus kohtaamistilanteesta, kaiken kukkuraksi olin raskaana seitsemännellä viikolla, mikä ei helpottanut tilanteen käsittelyä lainkaan. Mutta minä selvisin! Tiedätkö, miten tilanteesta selvittiin? Mikä olisi oikeaoppinen tapa hoitaa tämän tyyppinen kohtaaminen?Mitä antaisit vinkiksi vastavalmistuneelle?

Kokemus opettaa. Kaikenlaista.

Tarttumapinnoilla
Minna

P.S. Vastaukset potilascaseihin blogin kommenteissa tuota pikaa!