Kivun hoito perustuu hyvään hoitosuhteeseen. Potilaan haastatteluun ja tutkimiseen tulee varata tarpeeksi aikaa ja hoitosuunnitelma tehdä yhteistyössä potilaan kanssa. Onko tämä kaikki vain sanahelinää?

On ja ei. Yksinkertaistettuna kipu on kehon suojamekanismi ja luonnollinen reaktio kudosvaurioon. Kipuhermopäätteiden aktivoituessa kivusta kertovat viestit lähtevät selkäytimen kautta aivoihin. Kivun aiheuttajan korjaaminen pitäisi olla helppo rutiinijuttu, jolloin kipu lakkaa tehokkaasti ja nopeasti.

Kipu voi yllättää kokeneenkin hoitajan

Kivun paikantamiseen, sen kokemiseen ja hoitovaihtoehtoihin vaikuttavat lukuisat pienet asiat. Kivun käypä hoito -suosituksen mukaan on selvitettävä ainakin henkilön sairaudet, oireet, niiden hoito, lääkitys, elämäntavat ja psykososiaalinen tilanne. Ohjauksessa keskeistä on potilaan aktiivinen rooli ja toimijuuden tukeminen. Syyn mukainen hoito on sekin aloitettava viipymättä.

Mutta.

Kipu on oireena monimuotoinen ja voi yllättää kokeneenkin hoitajan. Esimerkiksi potilaan kiputapahtuma, mielentila, henkilön odotukset ja asenne on aina huomioitava kivun hoidossa. Ne vaikuttavat suoraan tai välillisesti henkilön kipukokemukseen, omahoitoon ja hoidon vaikuttavuuteen. Esimerkiksi ahdistuneen, pelokkaan ja masentuneen potilaan arvio kivun voimakkuudesta kirurgisen toimenpiteen jälkeen on muita potilaita korkeampi.

Sitten alkavat lisämutat. Entä, jos varsinaista kivun aiheuttajaa ei löydy tai potilasta ehditä haastattelemaan ja tutkimaan kunnolla? Tai ensisijaisesti suositeltavat lääkkeettömät hoitomuodot eivät kiinnosta potilasta. Lääkkeettömät oljenkorretkin on pian kokeiltu, kuten esimerkiksi liikunta, musiikki, terapeuttinen harjoittelu, kognitiivis-behavioraalinen terapia, kylmä- ja lämpöhoito ja TNS.

Monimutkaisten kiputilojen hoitotyössä tarvitaan osaamista

Yhteistä säveltä ei välttämättä löydy lääkehoidon ohjaamisessakaan. Se ei ole ihme, sillä kipu on potilaalle yksilöllinen kokemus ja sietämätön vaiva aivojen ollessa jatkuvassa hälytystilassa. Erityisesti, jos voimakasta tai pitkäaikaista kipua ei kyetä poistamaan kokonaan – tai potilaan mielestä edes merkittävästi lieventämään – lääkkeillä.

Vaikka visuaalinen, numeerinen, sanallinen ja kipukasvomittari osoittaisivat sietämätöntä kipua, voidaan joskus joutua siirtymään henkilön toimintakyvyn tukemiseen ja toivon ylläpitämiseen. Tuoko se lohtua potilaalle kivun hallitsemaan arkeen? Kaikki on silloin kiinni hyvästä ja turvallisesta vuorovaikutussuhteesta hoitajaan ja hänen tekemästään merkityksellisestä työstä, joskus toivottomaltakin tuntuvissa tilanteissa.

Monimutkaistuvissa tilanteissa kivun käypä hoito -suositus ohjaa hoidon ja kuntoutuksen moniammatillisen tiimin harteille. Se taas vaatii lisää aikaa, potilaan hermoja ja hoitajalta aikamoista kykyä koordinoida hoitotyötä osaksi tiimin toimintaa. Hoitajapulan aikana ei ole aivan helppo löytää kivun monipuoliseen hoitoon erikoistuneita ammattilaisiakaan, joilla on kivun hoitotyön riittävän hyvä osaaminen hyppysissään.

Kivun hyvän hoidon perusteet haltuun

Hyvin hoidettu kipu on eittämättä tärkeää. Se selviää muun muassa Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyön suosituksesta. Sen mukaan onnistunut kivun hoito tukee tehokasta hengitystoimintaa ja edistää kudosten hapettumista. Vaikutus näkyy muun muassa keuhko- ja haavakomplikaatioiden esiintyvyydessä. Tämä on yksi lukuisista syistä, miksi Skhole tarjoaa 12 luennon ja 11 tapausesimerkin kivun hoidon kurssia hoitotyön ammattilaisille ja opiskelijoille.

Toimivaa erikoissairaanhoitoa ja kipupoliklinikoita tarvitaan. Vielä enemmän tarvittaisiin kipuun perehtyneitä hoitotyön ammattilaisia ja uusinta osaamista perusterveydenhuoltoon. Terveyskeskuksissa tulisi olla riittävästi kipuhoitajia, kivunhallintaryhmiä, tekoälyä ja verkkoharjoituksia, jotka tukisivat kivun näyttöön perustuvaa hoitoa ja potilaan omahoitoa. Aina onnistunut kivunhoito ei ole ihan helppoa. Silti hoitotyön tavoitteeksi tulisi asettaa, että jokainen kivulias potilas kokisi saaneensa kivun asiallisen arvion ja mahdollisimman hyvän hoidon riittävän nopeasti.

Lue myös: Hoitotyön harjoittelun ohjaajat tarvitsevat apua, tukea ja treeniä.

Tutkittua tietoa aiheesta

Bach AM, Forman A, Seibaek L. 2018. Postoperative Pain Management: A Bedside Perspective. Pain Management Nursing 19(6):608–618.

Kipu. Käypä hoito -suositus. 2017. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Anestesiologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Saatavana: www.kaypahoito.fi.

Peterson A ym. 2019. Nurses’ Advocacy of Clinical Pain Management in Hospitals: A Qualitative Study. Pain Management Nursing 20(2):133–139.

Salanterä S ym. 2013. Aikuispotilaan kirurgisen toimenpiteen jälkeisen lyhytkestoisen kivun hoitotyön suositus - Hoitotyön suositus. Hoitotyön Tutkimussäätiö. Saatavana: www.hotus.fi.

Tomaszek L, Debska G. 2018. Knowledge, compliance with good clinical practices and barriers to effective control of postoperative pain among nurses from hospitals with and without a "Hospital without Pain" certificate. Journal of Clinical Nursing 27(7-8): 1641–1652.