Estääkö monimuotototeutus oppimisen?

Estääkö monimuotototeutus oppimisen?

Ei ja ehkä vähän. Tähän epäsuoraan vastaukseen päädyin, kun kyselin epävirallisella gallupilla mielipiteitä aiheeseen ryhmä- / koulu- / tutkinto- /luokkatovereiltani (miksi tätä kokonaisuutta nyt nykyään kutsutaankaan). Mm. seuraavat asiat pomppasivat keskusteluista esille:

workharder

Vastuu

”Ainakin itselläni olen huomannut, että panostan tehtäviin ja opiskeluun paljon enemmän, kun minulla on vastuu oppia asiat itse omalla tavallani verrattuna siihen, että istuisin luennolla ja tekisin samalla jotain muuta, kuten miettisin mitähän siellä on lounaalla.”

Tätä ajatusta tuki useampi kommentoija eli vastuun ottaminen saa meidät (= monimuoto-opiskelijat) pinnistelemään enemmän ja etsimään tietoa mitä monimuotoisimmista lähteistä: interwebin häikäilemättömän ihmeellinen maailma mukaan luettuna sosiaalinen media, kirjat, lehdet, järjestöt, työpaikka, omat ja kavereiden kokemukset, alalla työskentelevä anoppi, aviopuoliso joka on kiinnostunut hoitoalaan liittyvistä koukeroista (kunhan siihen ei liity verta). Hox! tutkimuksia, kirjoja ja lehtiä löytyy nykymaailmassa paljon e-versioina, joita kannattaa hyödyntää etenkin, kun koulun tunnukset ovat käytössä. Perus kivijalkakirjastoa ei silti kannata hyljätä.

Hyvä suunnitelma

Vastuu omasta oppimisesta sisältää myös hyvän suunnitelman. Jokaisella on omanlaisensa tapa tehdä aikataulut, mutta suunnitelman tekemistä ei kannata skipata vaikka ei olisi luonteeltaan kovin järjestelmällinen henkilö. Tämä helpottaa esim. sitä, että opiskelee tietyn asiakokonaisuuden tiettynä ajankohtana, eikä sekoile ja stressaa viiden eri kurssin kanssa yhden päivän aikana. Oppiminen on paljon antoisampaa ja aikaa jää muullekin kuin opiskelulle, joka taas edistää omalta osaltaan juuri opitun asian käsittelyä. Näettekö tämän positiivisen kehän, mitä tässä kierretään? Kuitenkin on varauduttava siihen, että takaraivossa on koko ajan pienoinen ahdistus tekemättömistä tehtävistä.

Tehtävät

Moni tykkäisi yksinkertaisesti ”ottaa kirjan käteen, lukea ja käydä tentissä” ja suurin osa on sitä mieltä, että tehtävät olisi opettavaisempi tehdä itse, mutta toki ryhmätehtävillä on paikkansa. Siis, ryhmätehtäviähän monimuotototeutuksessa riittää! Eli täytyy varautua kaivamaan itsestään esille se sosiaalinen-minä ja jonkinlaiset tietotekniset taidot olisi hyvä omata, sillä tehtävät tehdään yleensä virtuaalisessa maailmassa.

Ryhmätehtävien kautta oppiminen ei vain ole aina kovin yksinkertaista. Opettajien harmiksi monet eivät juurikaan opi toisten opiskelijoiden esityksistä ja esitysten kommentoimisesta. Eli toistemme opettaminen ei ihan tuota tulosta. Onnistuneesta ryhmätehtävästä esimerkkinä ilmeni sellainen tehtävä, jossa pohjana on oikean maailman case ja asiaa tutkitaan ryhmänä monesta eri näkökulmasta.

Useamman kommentista paistoi läpi se, että oppimista haittaa eritoten se, että tehtävät ovat välillä aika epäselvästi merkitty ja joudumme työskentelemään osan ajasta salapoliiseina. Tähän minusta tarvittaisiin jonkinlainen yhtenäinen toimintatapa, jossa opettajat voisivat hyödyntää keitäs muitakaan kuin meitä asiantuntijoita. Muutama vinkki olisi hihassa ;)

Luennot

Joukossamme on myös heitä, jotka kokevat saavansa enemmän irti päiväopetuksen / luentojen puolelta. Pari kommentoijista oli sitä mieltä, että päivätoteutus olisi enemmän heidän juttu. Luennoista saa enemmän irti kuin lukemalla opiskelemisesta. Lisäksi ylipäätään tehtäviä ja ryhmätehtäviä on vähemmän eli ei ole stressiä kasaantuvista tehtävistä siinä määrin kuin monimuodossa.

Toki monimuodossakin on live-luentoja, mutta ne on pyritty karsimaan minimiin. Osa opettajista on korvannut tämän tyhjiön luentonauhoitteilla. Nauhoitteissahan on se mahtava puoli, että kaikkea ei tarvitse kuunnella kerralla, välillä voi vaikka tanssia macarenaa :cool:. Lisäksi voi kuunnella vaikeamman kohdan lukemattomia kertoja uudestaan. Osa on onnistunut luentotallenteissaan paremmin ja osalla olisi vielä töitä tehtävänä. Perinpohjaisen analyysin perusteella sanoisin, että oppimisen kannalta paras tallenne on sellainen, jossa opettajan monologi on tiivis, asiapitoinen ja hyvillä esimerkeillä höystetty kokonaisuus. Loppujen lopuksi opiskelija tekee sen valinnan, käyttääkö tallenteita hyödykseen vai ei.

Monimuodossa on paljon hyvää ja oppiminen on todellakin mahdollista, kunhan ymmärtää itsenäisen opiskelun merkityksen. Kuitenkin viilattavaa toteutuksessa vielä löytyy ja ilman mahtavan ryhmän tukea saattaisi itse kullakin koko paletti hajota välillä palasiksi.

Haluaisin kuulla muitakin näkökulmia oppimisesta. Kommenttikenttä on vapaa.