Onko sulla ikinä ollut sellainen tunne, että istut niin kuin odotustilassa odottaen jotain tapahtuvaksi? Ootko odottanut vaikka, että palkka nousee, työolot paranee, arvostus nousee, tai jotain muuta? Ootko ajatellut, että mitä enemmän me odotetaan jotakin, niin sitä tyytymättömämpiä olemme nykytilanteeseen?

Mä oon luonteeltani levoton. Odotan aina, että joku muuttuu. Elän muutoksesta ja koen pääasiassa jatkuvan muutoksen hyvänä. Mutta minut pysäytti kesällä kuulemani ajatus siitä, että mitä enemmän tavoittelemme jotakin tai odotamme asioiden muuttuvan, sitä tyytymättömämpiä olemme olemassa olevaan asioiden tilaan. Kyllä, tämä taitaa olla totta. Mä päätin tyytyä, rauhoittua. Aattelen nyt, että annan asioiden tapahtua, hetkeen en tavoittele tai odota mitään. Mutta se minusta. Palataan hoitajan odotustilaan.

Odotus 1. Palkka nousee

Niin vaikeaa kuin sen myöntäminen onkin, niin tähän en usko olevan tulossa muutosta, ikinä. Puheet on puheita, teot tekoja. Vaikka tämä olisi arvovalinta ja mitä kaikkea muuta ja vaikka kuinka minäkin olen sitä mieltä, että kaikki hoitoalan työntekijät roiman korotuksen palkkoihin ansaitsivat, palkan nousu on toiveiden tuhlausta, utopiaa. Tämän odotuksen kanssa, olemme jatkuvassa odotustilassa.

Odotus 2. Työolot paranee

Voiko sitten työoloihin odottaa muutosta? Tarvitseeko tämä asia jokun päätöksen / lain? Me taidetaan olla kaikki tästä asiasta vastuussa. Mä mietin sitä, mitä itse voin tehdä, että työolot ja työilmapiiri paranee ja kuinka voin esim. kollegaa auttaa. Toki tähän liittyy vahvasti myös resurssit, mutta ei aina voi niiden taakse piiloutua. Minusta myös hoitotyön hyvä johtaminen ja tämän asian esiin nostaminen auttaisivat.

Huono henki työpaikalla, huono ergonomia, huonot työvälineet, henkilöstöpula jne. Työoloihin liityy valtavasti asioita. Mutta mä uskon, että tämä asia voisikin muuttua. On asioita, mihin jokainen hoitaja voi jokaisessa työvuorossa vaikuttaa. Vai ollaanko me sit osin sellaisia, että haluaisimme antaa vastuuta näissä asioissa muille ja vaan odotetaan, että joku muu hoitaa asiat kuntoon?

Odotus 3. Arvostus nousee

Kaikkiahan arvostavat hoitoalan työntekijöitä, eiks vaan? Ainakin "juhlapuheissa". Mun mielestä arvostus voi nousta vaan, jos me hoitoalan ammattilaiset puhutaan ensiksi itse työstämme arvostavasti, tuomme ammattitaitoamme esiin, eikä vähätellä osaamistamme. Toiseksi tarvitsemme osan meistä hoitajista eturiiviin kertomaan työstämme ja vaatimaan arvostusta. Arvostusta mitataan usein työelämässä rahalla ja sitä ei ole tulossa lisää, joten miten muuten arvostusta voi mitata? Minusta olisi kiva tietää, miten arvostus näkyy jokapäiväisessä työssä. Kiitoksena ? Kunnioituksena?

Odotus 4. Jotain muuta

Mitä muuta odotat tapahtuvaksi? Vai oletko tyytyväinen nykytilanteeseen, asioiden ollessa näin? Lähdetkö usein töistä kotiin ja olet kivalla fiiliksellä kivasta työpäivästä? Moni elää elämäänsä niin, että "on kiva kun on mitä odottaa". Ja hyvä jos se heille sopii. Mulla on myös ollut tavoitteita ja unelmia ja on edelleen ja tyykkään odottaa kesälomaa, ystävien vierailua, opeksi valmistumista jne. jne. Mutta nyt päädyin olemaan tyytyväinen omaan työhöni. En odota tapahtuvaksi mitään. Jos haluan muutosta, teen sen itse. Vaikutan itse. Rauhoitun ja hengitän. Katsotaan mihin tämä suunta johtaa.

Kerro sinä nyt, mitä sinä odotat? Onko sinun odotuksesi sinua eteenpäin vieviä, vai rajoittaako ne nykytilasta nauttimista?

Syysterkuin
Outi