Hoitotieteen opinnot työn ohessa - mahdoton yhtälö?

Kuinka sovittaa yhteen opiskelut, työt ja vapaa-aika? Kuinka paljon voi tehdä töitä vai voiko niitä edes tehdä opintojen rinnalla? Näitä pohdin itse, kun mietin hakevani hoitotieteen opintoihin. En silloin itse löytänyt juurikaan tietoa hoitotieteen opintojen ja työelämän yhdistämisestä, joten ajattelin nyt jakaa ajatuksia ja kokemuksia niille, jotka miettivät samoja asioita.

kirjat

Olen itse aikoinani inspiroitunut yhdestä jo nyttemmin lopetetusta oululaisen bloggaajan blogista, jossa sivuttiin hoitotieteen opintoja, hän lienee yksi kimmoke omiinkin opintoihin. Nyt vuoden samanaikaisesti töitä ja hoitotieteen opintoja tehneenä osannen jo jotain kertoa. Alustukseksi kerron, että opiskelen Itä-Suomen yliopistossa, eli opinnot ovat Kuopiossa, opiskelen hoitotiedettä terveystieteiden opettajakoulutusohjelmassa. Opepuolella läsnäoloa on jonkin verran enemmän kuin johtamisen- ja preventiivisen puolella. Työni ja kotini puolestaan sijaitsevat Mikkelissä. Ajomatkaa tulee kahden tunnin verran suuntaansa. Kuinka siis sovittaa yhteen työelämä, opinnot, kaksi kaupunkia ja muu elämä? Olen itse nimennyt neljä merkittävää tekijää, jotka ovat oma motivaatio, vuorotyö, joustava esimies ja opiskeluporukka.

Oma motivaatio

Kaikki lähtee tietysti omasta sisäisestä motivaatiosta. Moni on ihmetellytkin valintaani opiskella ja tehdä töitä, molempia pääpainoisesti. Vastaankin aina, että se kaikki lähtee omasta halusta, oma motivaatio täytyy olla oikeasti vahvana. Hoitotieteen opinnoissa työkokemuksesta on paljon hyötyä, mutta toisaalta myös omassa polussani on etuja, olen jatkanut suoraan koulusta kouluun. En ole missään vaiheessa tottunut siihen, että tekisin vuosi vuoden perään töitä, en siis joutunut niin sanotusti tippumaan työelämästä opiskelijaksi. Opintotaustoistani sen verran, että kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2013, pääsin suoraan Karelia-ammattikorkeakouluun, josta opintoja nopeuttamalla valmistuin sairaanhoitajaksi keväällä 2016. Töitä puolestaan olen tehnyt nykyisessä työpaikassani sairaanhoitajaksi valmistumisesta lähtien. Heti syksyllä 2016 aloitin hoitotieteen opinnot täysiaikaisen työn rinnalle. Mielestäni omaan hyvät opiskelutaidot ja opiskelu on itselleni melko helppoa, tämä on se suurin etu siinä, etten ole pitänyt taukoa opinnoista. Itselleni sopivien opiskelutekniikoiden hallinta helpotti valtavasti myös pääsykokeisiin lukemista.

Vuorotyö ja esimiehen tuki

Oman motivaation lisäksi itselle merkittävin tekijä on vuorotyö. Teen osastotyötä kolmivuorotyönä, joten viikonloput, iltavuorot, koko päivän pitkät vuorot ja yövuorot helpottavat lähipäiviä Kuopiossa. Tai ovat välttämättömiä, jotta saan koulupäivät vapaaksi. Tähän kiinteästi liittyy esimies, itse olen onnekas ja olen saanut kannustavan ja joustavan esimiehen. Kaikki läsnäolopäiväni, joita ajoittain on reilustikin, olen saanut töistä vapaapäiviksi. Tätä ei voi liikaa korostaa, koska tiedän myös esimiehiä jotka hankaavat opintoja vastaan. Jos jollekin ajankohdalle sattuu enemmän läsnäolopäiviä Kuopiossa, kuin olisi käytettäviä vapaapäiviä, olen tehnyt esimerkiksi pitkiä kokopäivän vuoroja lisävapaiden saamiseksi. Läsnäolopäiviä Kuopiossa on noin 1-3 päivää viikossa, toki ajoittain enemmän ja ajoittain vähemmän.

Opiskelukaverit

Viimeinen merkittävä asia on kurssikaverit. Me teimme heti opintojen alussa Facebook- ja Whatsapp-ryhmät opiskelijoiden kesken. Facebook-ryhmät teimme yhdessä sekä hoitotieteen johtamis- ja preventiivisen opiskelijoiden, että oman opeopiskelijaporukan kesken. Yhteistyöllä ja jakamisella pärjää pitkälle! Mitään ei kannata pitää omana tietonaan, sillä hankaloittaa muiden ja myös omaa opiskelua. Moni on samassa tilanteessa; aina ei pääse kaikille pakollisillekaan läsnäolopäiville, mutta aina joku jakaa tiedon ja materiaalit, mitä on tunneilla annettu. Tee itse samaa muille! Lisäksi ryhmätöitä tehdään paljon, senkin takia on hyvä tutustua omiin kurssikavereihin. Myöskään jatkon kannalta ei voi verkostoitumista unohtaa, opiskeluaikoinahan luodaan myös tulevaisuutta varten verkostoja. Ryhmätyöt onneksi hoituvat erilaisten yhteyksien avulla eivätkä ne vaadi konkreettista kokoontumista, ellei tietysti itse niin halua. Lisäksi kannattaa suosia kimppakyytejä. Samalta paikkakunnalta kulkee myös kurssikaverini sekä tästä lähipaikkakunnalta toinen kurssikaverini. Sen lisäksi että jaetaan automatkat ja polttoainekulut, olen heistä saanut todella ihanat ystävät. Automatkat läsnäolopäivien jälkeen on todella antoisia, jaetaan ajatuksia opinnoista, työelämästä ja ihan kaikesta. Hyvät tyypit elämässä ovat muutenkin voimavara, myös tässä tapauksessa.

Entä ne miinukset?

Jotta ei tule liian ruusuista kuvaa, on tässäkin hommassa toki miinuspuolet. On tämä välillä rankkaa, ihan takuulla. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen iltavuoron jälkeen kirjoittanut palautettavia tehtäviä ja palauttanut ne puolen yön aikaan muutamia minuutteja ennen deadlinea ja herännyt aamulla ennen viittä lähteäkseni ajamaan Kuopioon. Ja illalla takaisin Mikkeliin ja aamulla taas töihin. Tehnyt töitä ja käynyt Kuopiossa kuukausia ilman vapaita. Olen toki miettinyt, että onko tässä järjen hiventäkään. Mutta kyllä minä vaan tästä pidän! Omalla kohdalla deadlinet ja pieni paine elämässä saavat minut toimimaan paljon tehokkaammin, jos ei olisi deadlineja ja sitä painetta, en saisi varmastikaan näin paljoa aikaiseksi. Tämä siis sopii minulle erittäin hyvin, olen luonteeltanikin hieman levoton sielu ja kammoan jämähtämistä. Jälleen on tunnettava itsensä, mitä on valmis tekemään ja mihin haluaa käyttää aikansa, mieti millainen opiskelija juuri sinä olet?

Nyt ymmärrän miksi ei voi vastata suoraan kysymykseen, kuinka paljon töitä voi tehdä näiden opintojen rinnalla. Suurin osa omista kurssikavereistani ovat joko kokonaan tai osittain opintovapaalla tai tekevät opintoja hitaampaan tahtiin tehden töitä joko osittaisesti tai kokopäiväisesti. Ja vuosia työelämässä olleiden kannattaa hyödyntää aikuiskoulutustukea, itse en ole vähäisen työkokemuksen vuoksi siihen oikeutettu. Haluankin korostaa, että ei ole yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa hoitaa opintoja ja työelämää. Ei voi millään laittaa omaa henkilökohtaista elämää kolmeksi vuodeksi hyllylle, on mietittävä mikä on omaan elämäntilanteeseen sopiva tahti ja tyyli. Töitä olen tehnyt normaalisti, teen täyttä työaikaa, ja opinnot ovat edenneet suunnitellusti. Ensimmäisenä vuonna tein noin 80 opintopistettä opintoja ja en kokenut tätä kohtuuttomaksi taakaksi. Nyt on kandiopinnot tehty ja alkoi maisteriopintojen ensimmäinen vuosi.

Jokaisen tulee miettiä omalla kohdalla, kuinka paljon on valmis uhraamaan vapaapäiviä kouluun ja kuinka paljon on muuta elämää. Monella kurssikaverillani on perhettä, lemmikkejä, lapsia ja sitovia harrastuksia, jolloin tällainen järjestely ei välttämättä toimisi. Kirjoitankin yksin elävän näkökulmasta. Lisäksi asennoituminen opintoihin pitkän tauon jälkeen myös ottaa varmasti oman aikansa, mikäli on jo vuosia tai vuosikymmeniä työelämässä kerennyt olla. Itse olen kerennyt opintojen rinnalla harrastamaan, reissaamaan ja näkemään kavereita. Lisäksi tieto siitä, että työaikaa voisi vähentää esimerkiksi puolittaiselle tai opintoja voisi tehdä hitaammin helpottaa jo ajatuksena. Ja tietysti täytyy muistaa ketä varten ja miksi opiskelee. Ei missään nimessä pidä unohtaa sitä normaalia elämää, riittävä liikunta, uni ja terveelliset ruokailut auttavat ainakin itseäni jaksamaan!

Oletko itse miettinyt hoitotieteen opintoja tai kenties suoritat niitä, mitä ajatuksia heräsi? Olisi hauska kuulla myös muiden yliopistojen hoitotieteen opiskelijoiden kokemuksia!

Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.