Hoitotyön opettaja: ensin pedagogiikka, sitten digilaitteet ja -ohjelmat

Digiloikka on usein edennyt opetuksen näkökulmasta marssijärjestyksessä: laitteisto, ohjelmistot ja pedagogiikka. Tämä järjestys on laitehankintojen kannalta ymmärrettävää, mutta hankaloittaa opettajan työtä.

Tämä selittää osaltaan opettajien kritiikkiä digiopetusta ja toimimattomia laitteita ja ohjelmia kohtaan. Sitä paitsi, mitä nopeammin tehdään uusia hankintoja, sitä enemmän opettajat tarvitsevat niiden käyttöön treeniä ja teknistä tukea.

Hoitotyön digiopetus jälkijunassa?

Digiopetusta on edistetty jopa hallituksen kärkihankkeen avulla, mutta se on koskenut lähinnä perusopetusta. Miten on digipedagogiikan laita ammatillisessa, kuten hoitotyön, koulutuksessa? Tosiasiassa se on jäänyt pitkälti yksittäisen opettajan tehtäväksi ja päätettäväksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Opettajan digipedagoginen kompetenssi on enemmän kuin tekijöidensä summa. Se on tietoa, taitoa ja asennetta digiopetusta ja -oppimista kohtaan. Lisäksi se on teknologista tietoutta, oppimisteorioiden tuntemusta, opetettavan aineen syvää ymmärtämistä, kontekstuaalista pelisilmää ja uudenlaista oppimista. Hyvä digipedagoginen kompetenssi on itse asiassa ymmärrystä yhdistää viivat edellä mainittujen asioiden välillä. Lisäksi opettajan esimiehen on osattava johtaa opetuksen kehittämistä viisaasti ja samalla avattava ovia yksittäisen opettajan digipedagogiikan kehittymiselle.

Hoitotyön opettajien on epäilty tulevan digiopetuksen jälkijunassa. Sitä on vaikea uskoa. Sen sijaan on helppoa uskoa, että opettajia ja heidän esimiehiään on moneen junaan puhuttaessa digipedagogiikasta osana hoitotyön opetusta.

Digipedaogogiikka ja opettajatyypit
Opettajat voidaan jakaa digipedagogiikan suhteen vaikkapa neljään tyyppiin:

1. Puolestapuhujien mielestä verkko-oppiminen parantaa hoitotyön opetusta. Heidän mielestä se auttaa hoitajia valmistautumaan nopeasti kehittyvään hoitotyöntekijän rooliin.

2. Humanistit välttelevät verkko-opetusta, koska he arvostavat kasvotusten tapahtuvaa opetusta. Heidän on vaikea nähdä aitoa vuorovaikutusta osana digimaailmaa.

3. Skeptikot epäilevät, ettei verkko-oppiminen paranna oppimistuloksia. He pohtivat, josko vanhassa opetuksessa ennen digiaikaa on vara parempi.

4. Pragmaattiset taas pitävät verkko-oppimista lähinnä työkaluna tallentaa luentomateriaalit verkkoon. Toiminnan tarkoituksena on täydentää luokassa opittuja asioita.

Puolestapuhujia tarvittaisiin yhä enemmän. Miksi? Koska opettajat ovat vastuussa kurssiensa laadusta ja siitä, että opiskelijoilla on mahdollisuus oppia parhaalla mahdollisella tavalla. Opettajat ovat keskeisessä asemassa, jotta opiskelijat saavat riittävät tiedot ja taidot hoitotyöhön, esimerkiksi osa kotihoidosta on jo siirtynyt etä- ja digiaikaan.

Opettajien on oltava tietoisia, miten digioppimateriaaleja kehitetään tehokkaiksi ja käytännönläheisiksi opettamisen ja oppimisen työkaluiksi. Tähän kehitystyöhön kannattaisi ottaa mukaan pragmaattinen opettaja. Yhteistyöstä opittaisiin, miten opettajia voidaan innostaa käyttämään digimaailmaa monipuolisemmin osana opetusta.

Humanistista opettajaa taas kaivataan mietittäessä, miten etäopetus ja -kurssit muutetaan online-opetukseksi. Yhden tutkimuksen mukaan simulaatiopelaamiseen vaadittava ajattelu ja toiminta tarjoavat mahdollisuuksia kliinisen hoitotyön päättelyn kehittämiseen pelaamisen aikana. Humanistinen opettaja voisi olla esimerkiksi kiinnostunut siitä, millainen hoitotyön harjoittelu 3D simulaatiopelissä kehittää hoitotyön opiskelijan päättely- ja vuorovaikutuskykyä.

Digiopetus tullut jäädäkseen

Ympyrä sulkeutuu pian puhuttaessa digipedagogiikasta. Pohdittavaksi jää, miten digiystävällinen esimerkiksi anatomian tai mielenterveyshoitotyön kurssi on ja miten paljon se voi sitä olla. Tällaisessa kehitystyössä eniten annettavaa voi olla yllättäen skeptikolla. Hän ainakin vahtii, että oppimista tapahtuu ja oppimistavoitteissa pysytään. Hän heivaa saman tien opetuksesta pois toimimattomat laitteet ja ohjelmat.

Tiukimmankin skeptikon on silti myönnettävä, että valtaosa opiskelijoista käyttää jatkuvasti mobiililaitetta. Laitetta käytetään usein valitettavan paljon viihteen kuluttamiseen ja viestittelyyn opetuksen aikana. Kannettavia tietokoneita näkee mobiililaitteita vähemmän ja niillä tehdään enemmän koulutukseen liittyviä tehtäviä. Miksei tätä hoitotyön opiskelijoiden kykyä ja sosiaalisen median osaamista voitaisi hyödyntää enemmän osana hoitotyön opetusta verkossa? Toki niin, että ensin pedagogiikka ja opittava asia, sitten vasta laitteet ja -ohjelmat.

Lue myös: Blendaaminen on oppimisen iloa ja anarkiaa

Tutkittua tietoa aiheesta

Adams AM. 2004. Pedagogical underpinnings of computer-based learning. J Adv Nurs 46(1),5-12.

From J. 2017. Pedagogical Digital Competence—Between Values, Knowledge and Skills. Higher Education Studies 7(2), 43–50.

Koivisto M et al. 2016. Learning by playing: A cross-sectional descriptive study of nursing students' experiences of learning clinical reasoning. Nurse Ed Today 45, 22–28.

Petit dit Dariel O, Wharrad H. 2013. Exploring the underlying factors influencing e-learning adoption in nurse education. J Adv Nur 69(6), 1289–1300.

Sebri I, Bartier JC, Pelaccia T. 2016. How Do Nursing Students Use Digital Tools during Lectures? PLoS One 3(11), e0165714.

Vioral A. 2013. Exploring pedagogical competence in a distance education nursing program: A case study. Journal of Nursing Education and Practice 3(9), 36–47.