Huono työilmapiiri haisee
Tiedättekö ne työtoverit, ammattilaiset, jotka jo työpaikalle saapuessaan kaatavat roskiksensa hissi- tai porrasaulaan? Perässä seuraavat Kuuliainen, Hiljainen, Hyvänmielen hoitaja ja Sanavalmis. Seuraavana saapuu hän, joka tyhjentää oman roskasankonsa ensimmäisten tulijoiden tarjoaman, vuosia jatkuneen esimerkin mukaisesti.
Aamuvuoro on alkamassa. Pian osastolla tuoksuu kahvi, jonka ensimmäinen roskiksensa kaatanut, 30 minuuttia ennen vuoron alkua tullut, on keittänyt. Viimeiset 10 vuotta. Koska kukaan muu ei koskaan keitä työpaikalla kahvia. Ja jos keittäisi, se ei olisi ainakaan juotavaa. Hiljainen lukitsee lokeronsa ja odottaa oma kahvimuki kädessään kahvin valmistumista. Hän ehtii juoda vain pystykahvit. Hyvänmielen hoitaja toivottaa huomenet ja kiittää kahvista. Kuuliainen siirtyy tulostamaan potilasluetteloa, hän viisveisaa kahvista tai työtovereistaan, hän tekee "vain työnsä". Roskiksen kaatajat ja Sanavalmis istuvat kahvihuoneen pöydän ääreen. Heillä on paljon asiaa, tänäänkin.
Yövuorolaiset odottavat kansliassa malttamattomina kotiin pääsyä. Eivät tiedä vielä, että kompastuvat todennäköisesti aulan roskiin. Kahvihuoneen aamukeskustelut oman elämän karikoiden ja rankan vuorotyön yhteensovittamisesta ovat levittäneet roskia ja voimistaneet hajua.
Yövuorolaiset saattavat aavistaa jotain, sillä haju alkaa väkisinkin tunkeutua raporttikansliaan. Tai ehkä he ovat jo tottuneet?
Viime hetkellä, kolme minuuttia ennen vuoron alkua kansliaan saapuvat Oppivainen ja Innokas, uudet kesäsijaiset. Heidän hymynsä ei hyydy, vaikka työpaikalla haisee. He eivät heti edes huomaa sitä. Hyvänmielen hoitaja hymyilee tervetuloa aamuvuoroon - toivotukseksi. Raportin jo alettua Roskankaatajat kilpailevat siitä, kellä on ollut eniten ilta- ja yövuoroja viimeisen kuukauden aikana, ja kuka joutuu aina ottamaan opiskelijat vastuulleen. Ne, jotka nyttemmin tunnetaan kesäsijaisina. Äänekäs puuttuu peliin ja huomauttaa, että sijaiset "ovat kortilla" – ei saisi valittaa. Kuuliainen on jo jakamassa lääkkeitä.
Hiljainen murehtii ääneti laimentamattomia antibiootteja ja kasvavaa potilasmäärää. Kahvikin oli vahvaa hänen makuunsa. Roskankaatajat huokailevat ääneen työvuorolistojaan ja edellisessä vuorossa tekemättömiä töitä, lääkelupien uusimista ja puolison saamattomuutta. Oppivainen ja Innokas ovat mielissään vastuusta, jonka vastaanottavat jo klo 7.10 aamulla. Hiljainen muistelee omaa nuoruuttaan innokkaana kesäsijaisena, Äänekäs jakaa tottuneesti työtehtävät, ja Hyvänmielen hoitaja hyräilee mennessään.
Raporttikanslian ovi avautuu, on aamukierron aika. Haju voimistuu, se alkaa käydä sietämättömän voimakkaaksi. Vastaan kävelevät rahahuolet, ahdistus, kiire, unettomat yöt, sairaat isovanhemmat, murrosikäisten toilailut, miehen työkiireet, tyytymättömyys työhön, työpaikkakiusaaminen, esimiehessä havaitut puutteet, pitkittyneet sairauslomat ja jatkuvat selkäkivut. Monen vuoden harmit ja murheet. Siinä heti aulassa levitettynä. Tervetuloa töihin – kauan täällä ei hymyillytä!
Jos viikottaiseen ja vuosia jatkuneeseen roskien kaatoon työpaikalla ei puututa, muuttuu työpaikka kaatopaikaksi.
Miten käy sen Hyvänmielen hoitajan, Kuuliaisen, Oppivaisen ja Innokkaan, jotka tekevät työnsä, noudattavat työpaikan sääntöjä, eettisiä ohjeita, jotka hymyilevät ja joille potilas on aina työn keskiössä? Niille, jotka haluavat hoitaa oman tonttinsa vastuuntuntoisesti ja perehdyttää uudet työntekijät jakamalla myös hiljaista tietoa. Sellaisille kivoille ja reiluille työtovereille. Pelkona on, että työyhteisössä alkaa haista niin voimakkaasti, että Hyvänmielen hoitaja ja uudet työntekijät eivät enää jaksa. He uupuvat.
Hoitotyön johtajuudella on valtava merkitys työilmapiirin, -käyttäytymisen ja yleisen työmoraalin ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Jos Roskankaatajat saavat viikosta ja vuodesta toiseen kaataa jäteastiansa työpaikan aulaan, on selvää, etteivät työntekijät motivoidu tai kiinnostu työstään, ja työnilo katoaa. Siinä ei enää auta, jos Kuuliainen yrittää ottaa vastaan roskat, tyhjentää ne suursäiliöön ja tämän jälkeen "pyyhkii pintoja" ohimennen päivittäin. Tai esimies puhdistaa epätoivoisesti ilmaa viikoittain talkoovoimin. Työntekijät väsyvät, ja sairauslomat yleistyvät. Uusia työntekijöitä on vaikea rekrytoida, jos haju ulottuu työpaikan ovien ulkopuolellekin. Työyksikkö tunnetaan nopeasti porsastelupaikkana.
Opettajana toivon, että Oppivainen ja Innokas, te jatkatte omaa avointa ja iloista työtapaanne, kannatte vastuunne ja huolehditte työnne kunnialla maaliin. Työpaikan oven sulkeuduttua voi taas märehtiä, jos siihen kokee tarvetta. Muistutan kokemuksen syvällä rintaäänellä ja pitkään työelämässä viihtyneenä, että mitä vähemmän märehtii, sitä enemmän ja pidemmälle hymyillyttää! Kotiasiat, murheet ja huonot päivät tulee jättää työpaikan ulkopuolelle – omaa roskistaan ei saa kaataa muiden haisteltavaksi ja siivottavaksi. Toivon, että otatte (jo harjoitteluissa) mallia Hyvänmielen hoitajista, Kuuliaisista ja osin myös Äänekkäistä kollegoista. Heiltä voitte oppia perustyön tekemisen, kollegialisuuden, suoraan puhumisen, kriittisen argumentoinnin ja heikomman puolustamisen taidot.
Muistakaa myös, että työyhteisöosaaminen muodostaa ison osan terveydenhuoltoalan ammattilaisen pätevyydestä. Selvittäkää ehdottomasti ennen työuranne alkua kotia lähimmän roskiksen sijainti ja sulkekaa mennessänne sen kansi huolella. Näin olette mukana edistämässä työhyvinvointia ja -viihtyvyyttä omassa työyksikössänne!
Tarttumapinnoilla
Minna