Hyvinvointia vai pahoinvointia ravinnosta?

Luultavasti suurin osa väestöstä tietää mistä koostuu fyysisen hyvinvoinnin pyhä kolminaisuus – riittävästä ravinnosta, liikunnasta ja levosta. Tämän kolmikon yhteisvaikutusta ja jokaisen yksittäisen osa-alueen tärkeyttä ei voi liian paljon korostaa, sillä kuten elämässä yleensäkin, ne merkittävimmät ja tärkeimmät asiat ovat yllättävän yksinkertaisia. Niin yksinkertaisia, että toisinaan niitä pidetään jopa itsestään selvinä asioina. Asian ei pitäisi olla niin, sillä yhdellä näistä osa-alueista on usein luultua suurempi merkitys silloin, kun puhutaan yksilön hyvinvoinnista - tai pahoinvoinnista.

Kuva: Unsplash

Huonolaatuinen ravinto vaarantaa terveyden

Viime aikoina olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota siihen, kuinka haastavaa roolia ravitsemusasiat näyttelevät yhä useamman yksilön kohdalla. Näin on ollut joskus myös omalla kohdallani. Ympärillä olevissa ihmisissä on esimerkiksi paljon heitä, jotka painavat läpi työpäivän ilman aamupalaa ja kunnon lounasta sekä heitä, jotka illalla huomaavat, etteivät ole syöneet mitään viimeiseen kahdeksaan tuntiin. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei tällainen huolimaton ravitsemuskäyttäytyminen ainakaan tue arjessa jaksamista. Päinvastoin - pitkäaikainen riittämätön, epäsäännöllinen tai yksipuolinen ravitsemus uuvuttaa ja altistaa elimistön puutostiloille. Puhumattakaan erityisesti pitkäaikaissairaudesta kärsivistä henkilöistä, joiden kohdalla liian niukka, huonolaatuinen ja yksipuolinen ruokavalio voi olla jopa hengenvaarallinen.

Liian vähäinen energiansaanti on haitallista ja kuluttavaa, mutta toisaalta huonot ruokailutottumukset ovat myös yleisin syy ylipainoisuuteen. Väestötasolla ylipainoisuus on lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti, ja tällä hetkellä Suomessa onkin yli 2,5 miljoonaa ylipainoista aikuista, ja joka neljännellä aikuisella ylipaino on merkittävää. Mielestäni erityisen huolestuttavaa on se, että usein ylipainoon liittyy psyykkistä huonovointisuutta. Se tulisi muistaa aina, kun ylipainokortti nostetaan esiin. Kyseessä ei siis aina ole välttämättä laiskuus, kuten usein ajatellaan. Ylipaino voi siis olla joko syy tai seuraus epätasapainossa olevasta mielestä. Noin kahdeksan prosenttia ylipainoisista kärsii esimerkiksi ahmintahäiriöstä, joka on vakavasti otettava mielen sairaus. On kuitenkin selvää, että läheskään kaikki ravitsemusasioiden kanssa kamppailevat eivät hakeudu tai kuulu hoidon piiriin. Aina ei tarvita varsinaista syömishäiriötä, jotta voi kokea oman suhteen ruokaan ongelmalliseksi. Elämäntilanteet vaihtelevat, ja välillä oma energia saattaa kulua perusarjesta selviämiseen. Silloin on vaikeaa tehdä terveellisiä valintoja ja pitää itsestään huolta.

Kuva: Unsplash

Mistä tietää kuinka syödään oikein?

En osaa sanoa, että mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen, että syömisestä on tullut yleisesti ottaen niin haastavaa. Olettavasti suurin osa ihmisistä ovat tietoisia siitä millainen on optimaalinen hyvinvointia tukeva ruokavalio, sillä ravitsemussuosituksista ja lautasmallista puhutaan yleensä jo ala-asteella. Tiedän kuitenkin hyvin, että parempien arkisten valintojen tekeminen vaati opettelua ja totuttelua. Ravitsemusasioihin tutustuminen ja niiden ymmärtäminen vaatii enemmän perehtymistä, kuin yleisesti ajatellaan. Olen varma ettei kaikille ole lainkaan itsestään selvää, että mitä eroa on kovalla ja pehmeällä rasvalla tai kuinka tärkeää on saada riittävästi kuituja. Nämä samat asiat olen aikoinaan opetellut itsenäisesti, jonka jälkeen pyrin tuomaan tietoni käytäntöön. Se ei ole välttämättä helppoa. Parempien valintojen tekemistä eivät myöskään helpota muotiruokavaliot, jotka yhtäaikaisesti demonisoivat sekä maitotuotteet, eläinperäiset tuotteet, sokerin, lisäaineet, hiilihydraatit ja gluteenin. Ei siis mikään ihme, että terveellisesti syöminen tuntuu monen mielestä vaikealta.

Arvelen, että enemmistö suomalaisesta väestöstä koostuu heistä, jotka välittävät omasta hyvinvoinnistaan, mutta tarvitsisivat tukea ja käytännön työkaluja, joiden avulla tuoda monipuolinen ja riittävä ravitsemus osaksi omaa arkea. Tämä on se kohta, jossa julkinen sektori ja erityisesti julkinen terveydenhuoltojärjestelmämme näyttelee tärkeää, mutta resurssipulan vuoksi aivan liian pientä osaa. Se on valitettavaa, sillä vakuuttava tutkimusnäyttökin on osoittanut, että tietynlaisella ruokavaliolla voidaan edistää terveyttä ja pienentää monien sairauksien riskiä. Minkä vuoksi ravitsemusohjaukseen ei siis tahdota panostaa enempää?

Ravitsemusohjaus osaksi hoitotyötä

Ruokavaliolla voidaan edistää päivittäistä jaksamista niin työpaikalla tai esimerkiksi potilaan osastohoitojaksollakin. Kuinka moni terveydenhuollon ammattilainen muistaa ottaa ravitsemusasiat puheeksi potilaalle ohjausta antaessaan? Myönnän, että ainakin itselläni on välillä vaikeuksia muistaa kiinnittää huomiota potilaan viimeaikaisiin ruokailuihin. Hoitotyön ammattilaisen on kuitenkin hyvä tietää, että pitkittyneenä esimerkiksi niukka ruokavalio voi johtaa vajaaravitsemustilaan, jonka tunnistaminen on erittäin tärkeää. Skholen Ravitsemus ja terveys –kurssille on koottu hyvin asiantuntevat mutta selkeät ohjeet potilaan ravitsemustilan arvion tekemiseen ja vajaaravitsemuksen tunnistamiseen. Kurssilta saa myös ohjausta potilaan ravitsemusohjaukseen tilanteissa, joissa potilas kärsii ruoka-aineherkkyyksistä tai –allergioista.

Tiedän, että moneen muuhun valtioon verraten meillä Suomessa on todella toimiva, kattava ja laadukas julkinen terveydenhuoltojärjestelmä. Tiedän myös sen, että ennaltaehkäisevään ravitsemusohjaukseen ei yksinkertaisesti ole riittävästi resursseja. Se on kuitenkin todella harmillista, sillä riittävällä, säännöllisellä ja monipuolisella ruokavaliolla on mittaamattoman tärkeä rooli yksilön hyvinvoinnin näkökulmasta sekä tiettyjen sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Skholen kurssilta opin, että erityisen tärkeä rooli oikeanlaisella ravitsemuksella on raskausaikana, imeväisiässä ja lapsuudessa, jolloin saadaan valmiudet kudosten kehittymiseen ja kasvamiseen. Uskon yksilön vastuuseen, mutta erityisesti uskon ennaltaehkäisyyn sekä julkisella sektorilla tehtävään terveyden edistämistyöhön, sillä julkinen sektori on se väylä, joka tavoittaa suurimman osan väestöstämme. Sen vuoksi pelkään, että alati lisääntyvät valtion leikkaukset ja säästötoimet ovat johtamassa siihen, ettei julkisella terveydenhuollolla ole pian mahdollisuutta muuhun kuin tulipalojen sammuttamiseen. Valitettavasti se, että hoitaa oireita, ei kuitenkaan aina riitä poistamaan itse ongelmaa.

Kirpeää helmikuun jatkoa!

Emmi

Mikäli sinä olet kiinnostunut ravitsemustietoudesta tai uskot voivasi hyödyntää ravitsemusosaamistasi esimerkiksi työpaikalla, suosittelen tutustumaan Skholen Ravitsemus ja terveys -kurssiin. Kurssille on koottu kattavasti tietoa eri makroravinteista eli proteiinista, hiilihydraateista ja rasvasta. Lisäksi tietoa löytyy vitamiineista kivennäisaineista ja niiden merkityksestä terveydelle. Kurssilla opit myös ohjaamaan mm. raskaana olevaa, imettävää tai ikääntynyttä asiakasta. Tästä pääset hankkimaan itsellesi kokeilutunnukset, joilla voit klikata itsesi sisään kurssille!