Ihanat, kamalat ja kuolemanvakavat hoitotyön rutiinit

Ihanat, kamalat ja kuolemanvakavat hoitotyön rutiinit

Ihanat--kamalat-ja-kuolemanvakavat-hoitotyo-n-rutiinit_16.8.2019_Unsplash
Loman jälkeen arkirutiineihin palaaminen voi uuvuttaa ja viedä hetken, mutta olla myös helpotus. Rutiinit tuovat mukanaan tuttua turvaa töihin, kotiin ja ihmissuhteisiin. Hoitotyössä rutiineista eli tottumuksista on hyötyä, mutta niistä voi olla myös haittaa.

Turvalliset ja kuolemanvakavat rutiinit

On selvä juttu, että hoitotyössä tarvitaan rutiineja. Kuolemanvakavia asioita ovat potilasturvallisuuteen, lääkehoitoon ja käsihygieniaan liittyvät päivittäiset rutiinit. Tarkistuslistan mukaan aloitettu leikkaus selkeyttää ja nopeuttaa leikkaustiimin työtä. Hoitajien säännölliset vuodekierrot lisäävät sairaalapotilaiden tyytyväisyyttä saamaansa hoitoon.

Tiettyjen rutiinien merkitystä hoitotyössä on siis paha mennä kieltämään. Ne vapauttavat aikaa vaativampaan ja luovaan hoitotyöhön. Suunniteltu työn päällekkäisyys voi olla perusteltua esimerkiksi potilasturvallisuuden parantamiseksi. Rutiinit ovat myös osa työpaikan yhteisiä pelisääntöjä ja tukevat muistamista ja aivotyöskentelyä. Parhaimmillaan rutiineista on hyötyä laadukkaan ja perustellun hoidon toteutumisessa.

Monien hoitotyön muutospaineiden keskellä tietyt tylsätkin hoitotyön rutiinit tuntuvat välillä pitävän hoitajat järjissään. Niiden toteuttamisella tuodaan ryhtiä, ennakoitavuutta ja tekemisen meininkiä arkiseen puurtamiseen. Näppärä rutiineista suoriutuminen on monelle hoitajalle myös ammattiylpeyden aihe.

Rutiinit hoitotyön kiviriippana

Hoitotyössä rutiineista muodostuu vakava ongelma niiden muututtua itsetarkoitukseksi. Vanhentuneet hoitokäytännöt toistuvat siitäkin huolimatta, että aika ja näyttöön perustuva tutkimus ovat ajaneet niiden ohi. Niitä suoritetaan päivittäin, joustamattomasti, rituaalinomaisesti ja (osittain) tiedostamattomasti. Perustelua kysyttäessä vastaukseksi jankataan usein samaa vanhaa laulua. Näin on tehty aina ennenkin ja tällä tavalla minut aikanaan koulutettiin tekemään.

Automaattinen takertuminen tarpeettomiin rutiineihin saastuttaa työpaikan ilmapiiriin, synnyttää kellekään kuulumattomia töitä ja painostaa hoitajia valitsemaan kuppikuntansa. Mahdottomuus kyseenalaistaa mielivaltaisia työrutiineja ja niiden lisääntyminen, kertoo työyhteisön sairastumisesta ja työssäjaksamisen syöksykierteestä. Mutta kritiikki saa silti vastaansa silmien muljauttelun säestämänä koppavat sanat: me vedetään kuule tämä työvuoro ihan vaan rutiinilla.

Kyseenlaisten rutiinien takaa voi löytyä asioita listaksi asti. Selvittämättömiä riitoja, ahdistusta, pelkoja, ammatillista laiskuutta, loppuun palamista, kehittämisväsymystä, vallankäyttöä tai yritys tukkia muiden suut. Aina ei ole kyse koulutuksen tai tiedon puutteesta, vaan työpaikkaan pesiytyneestä pölyttyneestä toimintakulttuurista.

Rutiinit haastavat hoitajien eettisyyden

Rutiininomainen toiminta vaatii hoitotyössä aina arvopohjaisen, eettisen, lainmukaisen ja näyttöön perustuvaan tietoon perustuvan tarkastelun. Sanotaan vaikka, että hoitotyössä olisi mahdollisuus ottaa käyttöön uusi toimenpide. Osa hoitajista perustelee sitä potilaiden tasa-arvoisen kohtelun varmistamisena. Vastustajien mielestä tasa-arvo ei uudessa toimintatavassa toteudu, koska potilaiden yksilölliset tarpeet jäävät toteutumatta.

Edellä mainitussa tapauksessa uusi toimenpide edustaa osalle hoitajista tehokkuuden, huolellisuuden ja ammattiosaamisen lisääntymistä. Toisille se ei ole vain potilaan yksilöllisyyden ja hoitotyön tarpeenmukaisuuden vastaista. Se edustaa hoitajan ammattiosaamisen ja työkokemuksen halveksintaa.

Näissä tilanteissa hoitajat voivat kaivautua mielipidepoteroihinsa ja maata niissä henkisessä sikiöasennossa varmana ammattitaidostaan. Ratkaisematon konflikti on silloin työpaikalla valmis, ja muuten varmaotteisten ammattilaisten olo muuttuu keinottomaksi. Potilaan yksilöllistä hoidon toteuttamista hoitotyön rutiineilla – tai ilman niitä – ei ole sen jälkeen kenenkään helppoa toteuttaa, ainakaan eettisesti kestävällä tavalla.

Roboteille rutiinit, hoitajille inhimillisyys

Hoitotyössä on paljon töitä, joita ei hyvällä tahdollakaan voi hoitaa vain rutiiniluontoisesti. Olisi esimerkiksi härskiä ja luonnotonta luoda tarkka protokolla kuolevan potilaan kohtaamiseen. Juuri näihin inhimillisiin ja tilannekohtaisiin tehtäviin teknologian ja robotiikan on luvattu vapauttavan hoitajien aikaa.

Selkeät hoitotyötä avustavat rutiinit voidaan pilkkoa robotille toteutettavien sääntöjen sarjaksi. Se suorittaa esimerkiksi lääkkeenjaon tai likapyykin viennin hoitajaa nopeammin, tarkemmin, luotettavammin ja halvemmalla. Sillä aikaa hoitaja voi keskittyä hyvää pelisilmää vaativaan ja merkitykselliseen hoitotyöhön.

Hoitoalalla riittää tekniikan lisääntymisestä huolimatta ihmishoitajille töitä. Rutiinit voivat hoitotyössä vähentyä, mutta eivät poistu kokonaan. Potilaiden yksilöllisiä toimenpiteitä kun on mahdotonta koneistaa. Mutta on laskettu, että tekniikan avulla viisipäiväisen hoitotyönviikon kolmen päivän sijasta, hoitaja voisi tehdä melkein neljää päivää viikossa välitöntä potilastyötä. Mutta syntyisikö ihania tai kamalia hoitotyön rutiineja siitäkin huolimatta lisää?

Lue myös: Sekavan nuoren miehen akuuttihoitovaihe. Osaatko hoitaa Mattia oikein?

Tutkittua tietoa aiheesta

Antinaho T, Kivinen T, Turunen H, Partanen P. 2015. Nurses’ working time use – how value adding it is? Journal of Nursing Management 23, 1094–1105.

Apasoa-Varano EC. 2013. Interprofessional conflict and repair: a study of boundary work in the hospital. Sociological Perspectives 56(3): 327–349.

Baril C, Gascon V, Brouillette C. 2014. Impact of technological innovation on a nursing home performance and on the medication-use process safety. Journal of Medical Systems 38:22.

Cousein E ym. 2014. Effect of automated drug distribution systems on medication error rates in a short-stay geriatric unit. Journal of Evaluation in Clinical Practice 20(5):678–684.

Holopainen A, Siltanen H, Hahtela N, Korhonen T. 2018. Toteutuuko näyttöön perustuva toiminta Suomessa? Raportti nykytilasta hoitotyön edustajien kuvaamana. Raportti 1/2018. Hoitotyön tutkimussäätiö ja Sairaanhoitajaliitto. Saatavana: www.hotus.fi.

Kangasniemi M (toim.) 2013. Lähietiikan lähteillä. Terveydenhuollon eettisten kysymysten pohdintaa. Tehyn eettinen toimikunta. Tehyn julkaisusarja F 1/13. Saatavana: www.tehy.fi.

Kangasniemi M, Andersson C. 2016. Enemmän inhimillistä hoivaa. Robottien avulla voitaisiin jo nyt tehdä viidennes sairaanhoitajien ja lähihoitajien töistä. Teoksessa: Andersson C ym. Robotit töihin. Koneet tulivat – mitä tapahtuu työpaikoilla? EVA Raportti 2/2016. Helsinki: Taloustieto Oy, 35–45.

Korhonen A ym. 2015. Käsihygienian seuranta ja kehittäminen. Toimintamalli. Hoitotyön tutkimussäätiö ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri. Saatavana: www.hotus.fi.

Mandrack M ym. 2012. Nursing Best Practices Using Automated Dispensing Cabinets: Nurses’ Key Role in Improving Medication Safety. Medsurg Nursing 21(3):134–139, 144.

Negarandeh R, Hooshmand Bahabadi A, Aliheydari Mamaghani J. 2014. Impact of Regular Nursing Rounds on Patient Satisfaction with Nursing Care. Asian Nursing Research 8:282–85.

Rytterström P, Unosson M, Arman M. 2011. The significance of routines in nursing practice. Journal of Clinical Nursing 20(23-24):3513–22.

Sobaski T, Abraham M, Fillmore R, McFall DE, Davidhizar R. 2008. The effect of routine rounding by nursing staff on patient satisfaction on a cardiac telemetry unit. The Health Care Manager 27(4):332–7.