Laihduta hyvä ihminen, laihduta !!!

Niinhän meidän nyt annetaan ymmärtää, että laihduttaminen on välttämätöntä. Laihdutushässäkältä on aivan mahdoton välttyä näin vuoden vaihduttua. Melkein jokainen lehti huudattaa etusivullaan että NÄIN SINÄKIN ONNISTUT! Ja nettiä selaillessa törmäämme varmasti laihduttamiseen liittyvään mainontaan. Meille uskotellaan, että elämä muuttuu onnellisemmaksi, iloisemmaksi ja paremmaksi kunhan vaan rasva sulaa ja vyötärö kapenee. Meille luodaan tarve laihduttaa, vaikka tarvetta ei olisikaan.

Laihduttaminen on miljardien liiketoimintaa ja jokainen laihdutusbisneksessä mukana oleva haluaa tiristää rasvan lisäksi myös ihmisten rahapusseja.

laihduta-hyva--ihminen-laihduta-1

En toki vähättele ylipainon riskejä ja siitä johtuvia sairauksia ja tiedän kyllä varsin hyvin, että myös ylipainoisten lasten ja nuorten määrä on lisääntynyt todella huolestuttavasti viime vuosikymmeninä, mutta joku raja sentään tässä laihdutushysteriassa olisi oltava. Jo hyvinkin nuoret lapset puhuvat itsestään lihavana ja yrittävät laihduttaa. He kasvavat maailmassa, jossa ei voi välttyä kuulemasta sitä, että joku arvostelee omaa ja toisten kehoa, puristelee olemattomia vatsamakkaroita, ja tuskailee ulkonäköpaineiden kanssa. Tässä hetkessä, tässä maailmassa on vaikea taata lapsille ja nuorille rauha kasvaa omalla tavallaan ja omassa aikataulussa aikuiseksi.

Itse olen ollut laihdutushypetyksen uhri ja olen kokenut kehoon kohdistuvaa arvostelua myös oman kouluni terveydenhoitajan taholta. Muistan kun terkka sanoi minulle, 14 vuotiaalle 170 senttiselle ja 70 kiloiselle nuorelle tytölle, että: ”Outi, älä vaan liho enää”. En muista tarkalleen, mutta en tainnut kertoa lausahduksesta kenellekään. Mutta sen muistan, että se tuntui pahalta. Varmaan muutkin asiat vaikuttivat, mutta tämän lauseen jälkeen aloin tarkkailla kehoani tarkemmin ja muutenkin murrosiän kehollisten muutosten keskellä en enää osannut ajatella muuta kuin sitä, että olin lihava. Onneksi kipuiluni ei muuttunut syömishäiriöksi, mutta jatkuviin pieniin laihdutusyrityksiin se ajoi. Minulla on ollut laihdutuspohjalliset, laihdutuslaastareita ja olen laskenut painonvartioiden avustuksella pisteitä, ostanut useita laihdutuskirjoja ja mitä kaikkea muuta…

Nyt minä olen terkkana yläkoulussa ja saan olla aitiopaikalla seuraamassa nuorten kasvua ja kehitystä, kasvukipuilua ja kehon muuttumista. Aitiopaikka on haastava. Kasvun seuranta on tärkeää ja on hyvä muistaa, että kasvua seurataan siksi, että löydettäisiin ne lapset joiden mitat poikkeavat merkittävästi oletetuista arvoista ja ohjata nämä lapset sitten jatkotutkimuksiin. On haastavaa miettiä missä vaiheessa esim. painonnousuun on puututtava ja miten. Missään nimessä mikään painopoliisi en halua olla ja vaa`an lukemalla ei ole yksistään merkitystä. Numerot eivät kerro mitään kehon kunnosta tai ennen kaikkea ihmisen arvosta, mutta siinä puntarilla nuorten on käytävä. Minä itse en näytä täällä vastaanotolla kasvukäyriä asiakkaalle, enkä vertaa asiakkaan kuullen häntä keskivertoon. Kaikilla on oikeus olla omanlaisiaan yksilöitä.

Mutta ylipaino on ongelma ja nuortenkin ylipaino johtuu pääosin kulutuksen ja energiansaannin epätasapainosta ja uusia keinoja puhua, puuttua ja auttaa pitäisi löytää. Miten tehdä se hienovaraisesti ja motivoivasti? Miten auttaa koko perhettä tekemään muutoksia, jotka tukevat ylipainoisen nuoren terveyttä? Kerro sinä nyt, millä keinoin sinä auttaisit ylipainoista nuorta? Mielenkiintoista olisi kuulla myös kokemuksia teidän tai lastenne kouluaikojen kasvun seurannasta. Mitä ajatuksia niistä herää nyt?

Käy tsekkaan hyvä tietopaketti lasten lihavuudesta käypähoitosuosituksesta ja kasvun seurannasta löydät lisätietoa täältä. Itse pääsen osallistumaan keväällä VESOTE-hankkeeseen, mistä toivon saavani lisäapua elintapaohjaukseen ja ylipainoisen nuoren kanssa keskustelemiseen.

Hyvää uutta vuotta!