Miltä valmistuminen tuntuu?

”Mitä tämän jälkeen?” ja ”miltä nyt tuntuu?” ovat kysymyksiä, joita saan kuulla kanssaihmisiltä nyt kun valmistumispäivä on hyvin lähellä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana suuri osa palkkatyöltä liikenevästä vapaa-ajasta on kulunut läppärin ääressä. Naputtelun tuloksena on syntynyt varsin kunnioitettava määrä erilaisia kirjallisia tuotoksia. Eniten työtä on vaatinut YAMK-opinnäytetyö. Miltä jatko-opinnoista valmistuminen tuntuu?

Valmistuminen-hoitoala

Opinnäytetyöahdistus lievenee

YAMK-opinnoissa opinnäytetyöllä on vielä keskeisempi merkitys kuin hoitotyön koulutusohjelmassa. Käytännössä homma menee siten, että kun tieto myönnetystä opiskelupaikasta saapuu, niin samalla opinnäytetyöprosessi käynnistyy. Alustava ajatus työelämälähtöisestä aiheesta, tai -aihepiiristä täytyi ilmoittaa ensimmäiseen lähiopetusjaksoon mennessä.

Aluksi kummalliselta tuntunut käytäntö käsitellä keskeneräisiä opinnäytetöitä pienryhmissä lähes kuukausittain osoittautui opinnäytetyöprosessin kuluessa monin tavoin hyödylliseksi. Moniammatillisen ONT-ryhmän myönteinen, keskusteleva ja kannustava ilmapiiri lievittivät myös jo AMK-opinnäytetyön ajoilta tuttua opinnäytetyöahdistusta. Samalla tarjoutui tilaisuus kurkistaa oman osaamisalueen ulkopuolisiin aiheisiin, kuten sosiaalipuolen työhön lastensuojelussa tai defusing- eli purkukokousmenetelmän käyttöön.

Kypsän hedelmän kohtalo

Nyt valmistumisen kynnyksellä mietityttää se, mitä kypsille hedelmille tapahtuu? On tarpeellista herättää keskustelua siitä, kuinka opinnäytetöitä saataisiin hyödynnettyä nykyistä enemmän ja monipuolisemmin. Valmiit opinnäytetyöt ovat toki luettavissa Theseus-tietokannassa, ja työpaikallani yliopistosairaalassa YAMK-opinnäytetöiden julkaisu tapahtuu hoitotyön tutkimusklubissa.

Turhan moni hyvä opinnäytetyö jää unholaan. Tässä voisi ajatella uutta, innovatiivista ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Kenties hoitajat.net voisi toimia koko prosessin ajan alustana, jossa opiskelijat voisivat jo ideoida opinnäytetöitä, sekä varsinaisten tulosten lisäksi jakaa vertaiskokemuksia opinnäytetyöprosessin aikana?

Aina on mahdollisuus oppia uutta

Lokakuun blogissani kirjoitin, että myös YAMK-opinnoissa parhautta ovat olleet mahtavat opiskelukaverit. Oman karsinan laitojen yli kurkistaminen kannattaa. Aina on mahdollisuus kuulla ja oppia uutta. Parhaita ideoita tai toimintatapoja voi myös yrittää implementoida omaan työhön tai omalle työpaikalle. Näyttöön perustuvan toiminnan ohella yksi tämän ajan hoitotyön teeseistä on ruohonjuuritasolta lähtevä kehittämistyö.

Kliinistä hoitotyötä tekevän sairaanhoitajan näkökulmasta kehittämistyötä on erinäisistä syistä haasteellista toteuttaa työajan puitteissa historiallisen painolastin omaavalla, rooliodotusten normittamalla ja piilohierarkkisella hoitoalalla.

Luopumisen haikeutta

Opiskeleminen on merkinnyt henkireikää. Olen aina viihtynyt opiskelijamaailmassa, jossa viehättävät vahvasti läsnä olevat luottamus ja usko tulevaisuuteen ja mahdollisuuksiin. Kaipaan jo nyt lähiopetuspäivillä käytyjä keskusteluja opiskelukaverien kanssa. Ja haikailen niitä hetkiä, kun saa ahaa-elämyksen luennolla, tai opiskelutehtävää puurtaessa. Odotan myös uteliaana mitä tapahtuu nyt kun opiskeluaika on ohi, ja jäljelle jää vain palkkatyö.

Enemmän aikaa pitää parempaa huolta itsestään

”Jonkun aikaa kestää ihminen voimiensa liikakäyttöä, siitä ovat kuitenkin seuraukset pian turmiolliset. Ihminen tylsistyy. Hän ei jaksa harrastaa muuta kuin yksinomaan työtänsä, ehkä heikosti sitäkin ja heti työstä päästyään ajatella levolle menoa. On siis säästettävä itseään työssä ja varattava vuorokaudesta tarpeeksi pitkä aika, 7-8 tuntia uneen.”*)

Tämä neuvo löytyy kirjahyllyni aarteisiin kuuluvasta pienestä ja ulkoasultaan vaatimattomasta kirjasta, joka kuului jo kauan sitten taivaan lottiin liittyneelle isänäidilleni. Uusien mahdollisuuksien ja uuden oppimisen nostattamassa huumassa tuli yliarvioitua käytettävissä oleva aika. Ensimmäisinä opiskelukuukausina sataprosenttisen työajan tekeminen yliopistosairaalan päivystävänä anestesiahoitajana usein pitkäksi venähtävine päivystyksineen, ja niistä toipumisineen yhdistettynä seiskatason opintoihin olivat tiukka yhdistelmä.

Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut järkevää anoa lyhennettyä työaikaa tai hakea vuorotteluvapaata saman tien, kun sai tiedon opiskelupaikasta. Aika on ollut kortilla. Aikaisemmin säännölliseen liikuntaan tottunut, ja sen tarpeellisuutta hehkuttanut ei aina jaksanut - tai malttanut - lähteä liikkumaan työpäivän jälkeen, tai opiskelutehtävien työstämisen lomassa. Siitä huolimatta, että hyvän fyysisen kunnon tiedetään vaikuttavan myös henkiseen hyvinvointiin. Ja huolimatta siitä tosiasiasta, että keski-ikäiselle hoitotyön ammattilaiselle omasta kunnosta huolehtiminen ei ole enää vaihtoehto, vaan välttämättömyys.

Juhlan aika

Netistä löytyy lukuisia kirjoituksia, joissa käsitellään sitä, mitä asioita ihminen katuu eniten kuolinvuoteellaan. Monet katumuksen aiheista liittyvät unelmiin ja tekemättä jääneisiin asioihin. Eräs niistä on koulutus ja käymättä jääneet koulut. Jatko-opinnot ovat tarkoittaneet valintojen tekemistä, ja jäätävästi työtä, mutta ne ovat olleet sen väärtti. Nyt on aika palkita itsensä. Onnittelut myös kaikille muille loppuvuonna valmistuville!

*) Lääkintälotan oppikirja. Lotta-Svärd -julkaisu nro 12. Helsinki 1938.
Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.