Minna Salakari – into, älykkyys, herkkyys ja oppimisen riemu!

Minnan kohdatessa kupliva nauru yhdistyy lujaan kädenpuristukseen. Katse porautuu suoraan silmiin. Niiden takaa löytyy älykäs nainen. Minna on sairaanhoitaja, opettaja, tohtorikoulutettava, projektipäällikkö, MS-hoitajien yhdistyksen puheenjohtaja ja paljon muuta. Hänen työhistoriansa ja verkostonsa ovat hengästyttävän laajoja ja kansainvälisiä.

Minna aikoo kirjoittaa Skholen blogitekstinsä erityisesti terveydenhuoltoalaa opiskeleville ja jo valmistuneille ammattilaisille. Hän toivoo niiden tavoittavan myös alan opettajat, opettajiksi aikovat ja jatkotutkintoa pohtivat uraauurtavat ammattilaiset. Hän haluaa ratkaista lukijan jatkuvan oppimisen haasteita ja jakaa seikkailun tutkimustiedon viidakossa lukijoidensa kanssa. Minna haluaa auttaa lukijoita siinä, miten he oppivat ensin hakemaan tietoa, käyttämään sitä ja lopulta luomaan tietoa itse.

Minnan lähestymistapa oppimiseen on elinikäistä. Oppia voi, Minnan mielestä, missä elämänvaiheessa tahansa.

Hän sanoo viisaasti, ettei koskaan ole liian myöhäistä innostua oppimaan ja kouluttautua uuden aiheen parissa. Minnan blogiteksteissä yhdistyvät siksi uusin tutkittu tieto ja hänen mielenkiintoiset kokemuksensa opettajana.

Minna toivoo, että erityisesti nuoret opiskelijat pitäisivät aistinsa avoinna koulutuksen aikana, työharjoitteluissa, urasuunnittelussa ja kannustaisivat itseään elinikäiseen oppimiseen. Seuraavaksi nousee esiin Minnan herkkä ja huolehtiva puoli. Hän toivoo, että nuorissa käynnistyisi itseohjautuva ajattelumalli. Sellainen, jonka avulla pysytään pois työttömyydestä, katkeroitumisesta ja kateudesta työyhteisössä. Niiden tilalle hän toivoo nuorille kollegoilleen monia hyviä asioita. Sitä, että he olisivat omia itsejään, kantaisivat ammattinsa ylpeydellä, uskaltaisivat ottaa vastuuta ja heittäytyisivät opiskeluun. Minnan mielestä heidän on osattava tuoda oma persoonansa esille ja koulutuksen tehtävä on rakentaa kriittisiä ja rohkeita ajattelijoita, jotka ottavat intohimoisesti kantaa tärkeiksi kokemiinsa asioihin.

Minna ei unohda myöskään opettajia. Hän aikoo blogata myös siitä, mitä opettajilta nykyisin vaaditaan ja miten opettajana päivittää tietotaitojaan. Hänellä on kokemusta myös siitä, mitä opettajan tulee osata huomioida opetuksessa ja miksi ihmeessä opettajalla on nykyisin niin paljon kirjallisia töitä itse opetustyön sijasta.

Opettajana ja kirjoittajana Minna innostuu helposti uusista ja raikkaista asioista, siksi hänellä on heti mielessä ensimmäisen Skholen blogitekstin aihe. Hän käsittelee terveydenhuoltoalan opetusta, hyvän opettajan piirteitä ja sitä, mitä opiskelijat opettajaltaan toivovat. Seuraavissa julkaisuissa hän aikoo kirjoittaa, tai "puhutella lukijoitaan", kuten Minna asian ilmaisee, urasuunnittelusta. Hän pohtii, minkälaisia koulutuspolkuja on ylipäätään olemassa, miten niissä voi ja kannattaa edetä ja mikä johtaa palavaan haluun edetä uralla.

Minna on itse oppijana utelias ihmettelijä, joka imee valtavan määrän tietoa ympäristöstään helposti.

Hän on visuaalinen mallioppija, muistaa siis sivunumerot, kuvat, tekstin laajuuden, alkukirjaimet, kaaviot ja etukannet. Hän muistelee lämmöllä inhokkiaan kansanterveystieteen laitoksen tilastomatematiikan ja kvantitatiivisen tutkimuksen tenttiä. Mieleen painunut tentti oli vaativa ja Minnan matemaattiset taidot päässeet ruostumaan. Oppimista ei edistänyt tylsältä ja luokattoman monimutkaiselta tuntunut kirja. Kannessa luki tylsästi kirjan puiseva nimi eikä sisältö riemua herättänyt.

Minna kuitenkin yllättyi positiivisesti tenttiin lukiessaan, sillä ruutuvihon täyttyessä hän huomasi oppivansa ja kehittyvänsä aiheen parissa. Mielenkiinto kasvoi ikään kuin itsestään ymmärryksen lisäännyttyä. Millä todennäköisyydellä kolmen nopan kymmenessä peräkkäisessä heitossa kaikkien noppien jokaisen heiton tulokset olivat silmälukua kuusi? Ihmettely, visuaalinen mieleen painaminen, kuviot, värikynät ja harjoittelu oli tuottanut tulosta tehokkaasti opitun asian muodossa. Nyt Minna haluaa blogin lukijan oivaltavan saman kuin hän, oppimisen riemun, jossa näkyy oppijan oma persoona ja oivallukset.

Lopettelemme keskustelua. Minnan jo mentyä, hänestä jää jälkeen uusia ideoita, intoa ja jännittävää energiaa. Hän on käyttänyt aikamme nopeasti ja tehokkaasti. Minna on vastannut kysymyksiin itsestään bloggaajana järjellä ja tunteella, leikitellyt taitavasti sanoilla ja kertonut mielipiteensä tehokkaasti. Ihailen hänen karismaattisuuttaan ja menestystään, joita hän tuskin aina edes huomaa.

Kiitos tästä hetkestä, Minna.

Minnaa haastatteli Jan Holmberg. Jan toivoo, että hänen kirjoituksensa koskettaisivat ja herättäisivät keskustelua opiskelijoissa, opettajissa ja terveydenhuoltoalan ammattilaisissa. ”…ja kaikissa, jotka ovat kiinnostuneita oppimisesta”.