Olla ihminen ihmiselle - Miten monikulttuurisuus vaikuttaa hoitotyöhön?
Monikulttuurisuus hoitotyössä on asia, josta keskustellaan varmasti enemmän tai vähemmän hoitotyön opintojen aikana, sillä se kuuluu terveydenhoitoalan opetussuunnitelmaan. Monikulttuurisen hoitotyön osaaminen on tärkeää, sillä sellaista osaamista kaivataan nykyään myös Suomessa, johon globaali maahanmuutto on yhä enenevissä määrin suuntautumassa. Erityisesti tästä syystä suomalainen terveydenhuollon henkilöstö kohtaa päivittäisessä työssään yhä enemmän eri kulttuurista tulevia potilaita, asiakkaita ja kollegoita.
Kuva: Unsplash
Kulttuuri pitää sisällään erilaisia tapoja, arvoja, uskomuksia ja toimintatapoja. Ne voivat olla sidoksissa esimerkiksi etniseen alkuperään tai uskontoon. Eri kulttuuritaustan omaavan asiakkaan erottaa suomalaisesta hoitajasta siis todennäköisesti moni muukin asia kuin kieli ja ihonväri, joihin monikulttuurisuuden usein liitämme. Lueskelin eräänä päivänä verkkokoulutuspalvelu Skholen monikulttuurinen hoitotyö –opintojakson kurssimateriaaleja, jossa tiivistettiin täydellisesti monikulttuurisen hoitotyön osaamisen pohja-ajatus: erilaisten kulttuurien, kulttuurillisten tapojen, tottumuksien ja toimintatapojen tunteminen auttaa kohtaamaan asiakkaan ennakkoluulottomasti, avoimesti ja suvaitsevaisesti.
Kulttuurinen osaaminen siis toisin sanoen vahvistaa ammatillista osaamista ja helpottaa kohtaamaan asiakkaita eri kulttuurisista taustoista.
Kulttuuritietämyksestä on apua hoitotyössä
Sairaalamaailmassa työskennellessäni tai työharjoittelua suorittaessani olen useita kertoja yllättynyt, sillä eri kulttuurista tulevan asiakkaan normi ei välttämättä ole lähellekään se normi, mihin minä olen elämässäni tottunut. Suomessa on hyvinkin yleistä kohdata hoitotyötä tehdessä eri maasta kotoisin oleva potilas, jota julkisen terveydenhuollon tasomme ihmetyttää. Olen kuullut monet kerrat siitä, kuinka potilaan näkökulmasta joku tietty - meidän näkökulmastamme yleinen - hoitomuoto tai käytäntö voi olla hieno ja edistyksellinen. Esimerkiksi se, että Suomessa hoitoa saavat lähestulkoon kaikki, eivätkä vain taloudellisesti kaikkein hyväosaisimmat, mikä taas on yleistä monessa muussa maassa. Eräs tuttavani oli työharjoittelussa Afrikassa, jossa törmäsi siihen, että esimerkiksi ennen keisarileikkaukseen pääsyä se täytyi maksaa. Jos rahaa ei ollut, ei leikkausta tullut. Suomalaisen mielestä täysin pöyristyttävä ajatus, mutta suurelle osalle maapallon asukkaista tämä on normaalia. Sen vuoksi ei ole mikään ihme, että Suomeen muuttaneista ulkomailta tulleista naisista moni pelkää kuolevansa esimerkiksi synnytykseen.
Kulttuuri pitää sisällään myös erilaisia tapoja. Olen kuullut, että joissakin kulttuureissa esimerkiksi synnytyksessä on mukana synnyttäjän puolison lisäksi naispuolinen tukihenkilö. Synnytyksen jälkeen tukihenkilö saattaa pestä ja hoitaa vastasyntynyttä samalla, kun synnyttäneen puolison vastuulla on huolehtia siitä, että synnyttänyt äiti saa vain levätä. Suomalaisen kätilön näkökulmasta tämä on varmasti hyvinkin poikkeuksellista, mutta toisaalta sillä ei saisi olla merkitystä niin kauan, kun erilaiset käytännöt eivät vaikuta annettavaan seurantaan tai hoitoon negatiivisesti tai aiheuta vastasyntyneelle tai synnyttäjälle ylimääräistä haittaa. Päinvastoin – hoitotyön ammattilaisen tulisi omalla avoimuudellaan ja suvaitsevuudellaan tukea asiakkaan omia, kulttuurisia tapoja. Parhaimmillaan asiakas voi tämän ansiosta kokea tulleensa kohdatuksi arvokkaana yksilönä.
Kuinka kohdata eri kulttuuritaustan omaava potilas?
Monikulttuurisuus sisältää myös ne toimintatavat, jotka kuuluvat eri uskontokuntien edustajien arkeen. Tapasin kerran pariskunnan, jossa miespuolinen osapuoli ei edustamansa uskonnon siveellisyyssäädösten vuoksi kätellyt naispuolisia henkilöitä, kuten minua. Toisaalta, olen myös tavannut saman uskontokunnan edustajia, jotka eivät välitä kyseisestä säädöksestä laisinkaan. Tervehtiessäni olen taas itse aina kättelyvalmiudessa - kuten vastaavasti minun kulttuurissani on opetettu. Yleensä tervehdykseeni vastataan kättelyllä, välillä taas ei. Vastaavissa tilanteissa on helpottavaa tietää, että todennäköisesti kyseeessä on vain kulttuurien välinen eroavaisuus, ei henkilökohtainen kannanotto.
Hoitotyössä esiintyvä monikulttuurisuus saattaa joskus tuoda myös haastetta käytännön työskentelyyn. Kuinka selvitä tilanteista, joissa yhteistä kieltä ei ole tai yleiseen hoitolinjaan vaikuttaa merkittävästi asiakkaan henkilökohtaiset uskomukset tai ajatukset? Skholen monikulttuurinen hoitotyö -opintojaksolle on koottu erilaisia esimerkkitapauksia vastaantulevista tilanteista, joissa monikulttuurisuus lisää haastetta hoitotyöhön. Tietäisitkö sinä, miksi kiinalaisen synnyttäjän jalat eivät saisi koskettaa kylmää lattiaa tai kuinka kohdataan ympärileikattu naistentautien potilas, ramadania viettävä potilas tai ehkäisyneuvontaan tullut paperiton ulkomaalaistaustainen pariskunta? Minä en ainakaan tiennyt, mutta Skholen opintojakso tarjosi kaikkiin näihin tilanteisiin päteviä toimintamalleja, joita voidaan soveltaa käytännön hoitotyössä tällaisiin tai vastaaviin tilanteisiin. Mikäli sinulla ei ole olemassa Skhole-tunnuksia, voit saada ilmaiset kokeilutunnukset täältä.
Kukaan ei voi tietää kaikkea, joten sen vuoksi ei voida olettaa, että jokainen terveysalan ammattilainen olisi täysin perillä siitä, kuinka eri kulttuureissa toimitaan. Tärkeintä onkin avoimuus ja suvaitsevaisuus, jonka avulla kohdataan potilas ihmisenä - ei tietyn uskontokunnan edustajana tai maahanmuuttajana. Hoitotyössä on tärkeää kunnioittaa potilaan vakaumusta tai henkilökohtaisia uskomuksia, mutta toisaalta on myös tärkeää tarvittaessa selittää asiakkaalle, miksei hänen toiveita voida tietyissä tilanteissa huomioida. Eri kulttuurista olevan asiakkaan kohtaamisessa tulisikin siis muistaa samat asiat, jotka ovat yhtä tärkeitä jokaisella hoitotyön osa-alueella - kohdataan vastapuoli suvaitsevaisesti ja avoimesti yksilönä, eikä unohdeta olla ihminen ihmiselle.
Millaisia asioita sinä olet oppinut eri kulttuurien edustajilta?