Ohjaaja, näin tuet opiskelijasi oppimista!

Hoitoalan opintoihin kuuluvia työharjoitteluja on aiemmin lähestytty blogissa useasta eri näkökulmasta. Meri on kirjoittanut ohjaajan näkökulmasta siitä, mitä hän odottaa opiskelijalta tämän aloittaessaan työharjoittelua. Minä itse olen aiemmin kirjoittanut opiskelijan näkökulmasta siitä, kuinka meitä opiskelijoitakin tulisi kohdella tasavertaisesti työpaikalla ja kuinka harjoitteluun liittyvää stressiä voi lieventää.

Tänään ajattelin pureutua jälleen opiskelijan näkökulmasta aiheeseen työharjoittelu, ja tällä kertaa kohdistan kirjoitukseni teihin, hoitotyön ammattilaiset. Toisin sanoen siis teihin, jotka todennäköisesti tulette jossain vaiheessa uraanne ohjaamaan opiskelijaa hänen työharjoittelunsa aikana. Opiskelijan näkökulmasta minulla olisi teille yksi vinkki, josta uskon jokaisen ohjaamanne opiskelijan hyötyvän: tehkää opiskelijalle kysymyksiä!

Ohjaustapoja on yhtä paljon kuin ohjaajia

Minulla on tällä hetkellä takana kahdeksan työharjoittelua. Se tarkoittaa yhteensä 34 viikkoa työharjoittelua erilaisissa työyksiköissä, joissa ohjaajani ovat olleet hyvin erilaisia keskenään. Suurin osa ohjaajistani on ollut huipputyyppejä persoonina sekä raudanlujia ammattilaisia omissa työtehtävissään, mutta heidän ohjaustavoissaan on ollut isojakin eroja. Osa ohjaajistani on antanut minun opiskelijana tehdä käytännön työtä hyvinkin itsenäisesti, osa on siirtänyt omaa osaamistaan minulle kertomalla runsaasti eri asioista, osa on hankkinut ja antanut minulle tietoa erilaisista asioista tulosteiden ja esitteiden muodossa.

Nämä ohjaustavat ovat hyviä, ja erityisesti yhdistettynä edistävät opiskelijan oppimista varmasti. Kaikkein suurimman opin minulle on kuitenkin tarjonnut heräämöharjoittelun ohjaajani, joka on toistaiseksi ohjaajistani ainut, joka on esittänyt minulle paljon kysymyksiä. Kysymykset olivat monipuolisia ja niitä oli paljon. Koen, että juuri ne ovat opettaneet minua tähän mennessä kaikkein eniten.

Ohjaaja, kysy opiskelijaltasi

Mainitsemani heräämöharjoittelun ohjaajani oli siis ohjaustavaltaan erilainen kuin muut ohjaajat. Tavattuamme ensimmäistä kertaa ja käsipäivää sanottuamme hän meni suoraan aiheeseen aloittaen kysymystulvan. Miksi tämän potilaan kohdalla tehdään näin, mitä se tarkoittaa, mitä se tarkoittaa jos tapahtuisi näin, mitä tekisit jos tapahtuisikin näin. Voin kertoa, että yllätyin sarjatulella esitetyistä kysymyksistä niin paljon, että ensireaktionani oli juosta kotiin niin kovaa kuin parhaat päivänsä nähneillä työjalkineillani vain pääsisin.

Tajusin kuitenkin pian, että lähtötasoni selvittämisen lisäksi ohjaajani yritti saada minua käyttämään omaa päätäni. Olin äärimmäisen iloinen vastatessani hänen kysymyksiinsä "oikein", sillä mikä olisikaan ammatillista itsetuntoa nostattavampaa kuin tajuta se, että olen kykeneväinen vastaamaan spontaanisti esitettyihin kysymyksiin. Tietenkään en aina osannut vastata minulle esitettyihin kysymyksiin, jolloin ohjaajani täydensi vastaustani tai kertoi minulle oikean vastauksen yksityiskohtaisesti, mutta samaan aikaan ymmärrettävästi. Hänellä oli tapana reagoida tietämättömyyteeni ymmärtäväisesti, joten en kertaakaan kokenut oloani esimerkiksi tyhmäksi hänen seurassaan.

Miksi opiskelijalle kannattaa tehdä kysymyksiä?

Lähes jokainen ohjaajistani on sanonut minulle useaan kertaan, että ohjaajalta kannattaa kysyä aina kun vähänkin siltä tuntuu. Se on hyvä, ja mielestäni opiskelijan kuuluu olla aktiivinen ja oma-aloitteinen sekä kysellä ohjaajaltaan sekä muilta työtovereilta mahdollisimman paljon silloin kun ei tiedä, muista tai osaa itse. Tällöin pallo heitetään kuitenkin täysin opiskelijalle. Kysy sitten, jos tulee jotain kysyttävää.

Olen itse törmännyt usein tilanteeseen, jossa periaatteessa olen aivan ulapalla, mutta toisaalta en tiedä mistä aloittaisin kysymysten tekemisen. Voi myös olla, että harjoittelun aikana ollaan sellaisten asioiden äärellä, josta en tiedä lähtökohtaisesti juuri mitään, jolloin erityisesti oleellisten, tarkentavien ja yksityiskohtaisten kysymysten tekeminen on vaikeaa. Ohjaajan vastaus saattaa myös silloin tällöin unohtua tai jäädä epäselväksi, varsinkin jos tilanne on hektinen tai keskittymiseni on muualla, kuten esimerkiksi toimenpiteessä. Sen sijaan ohjaajan esittäessä kysymyksiä tunnen, kuinka aivorattaani alkavat pyörimään sekä käsittelemään aiemmin oppimaani.

Kysymyksiä tekemällä haastat opiskelijaa

On siis hienoa, mikäli sinä ohjaajana haluat selittää opiskelijalle perusteluja toiminnallesi. Tällöin vaarana on kuitenkin se, että opiskelija nyökyttelee ymmärtämisen merkiksi, muttei kuitenkaan ymmärrä tai myöhemmin muista kertomaasi. Työharjoittelussa oman osaamisen kehittämisen vastuu on tietenkin ensisijaisesti opiskelijalla itsellään, mutta uskoisin, että mahdollisimman monipuolisesta tavasta ohjata hyötyvät sekä opiskelija ja ohjaaja.

Muodostamalla kysymyksiä haastat opiskelijaa ja edistät hänen oppimistaan, sekä vastausten perusteella pystyt tarkastelemaan oman ohjaamisesi vaikuttavuutta ja siten tarvittaessa kehittämään ohjausmetodejasi. Opiskelijalle kysymysten tekeminen myös auttaa sinua seuraamaan opiskelijasi harjoittelun aikaista kehitystä. Ohjaajana sinä myös tiedät, että mikä on oleellista kyseisessä tilanteessa, sinun työssäsi ja työyksikössäsi. Uskoisin, että opiskelijan oppimisen kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään siis sekä opiskelijan että ohjaajan aktiivisuudella sekä eri ohjausmetodeja monipuolisesti yhdistämällä.

Ohjaaja, kuinka sinä ohjaat opiskelijaasi? Opiskelija, millaista ohjausta sinä toivot saavasi harjoittelupaikalla?

Iloista joulun odotusta!