Perheellisen opiskelijan elannon menetykset

Opiskelun aikana monesti tienestit kokevat huiman laskun, ainakin isolla osalla. Etenkin perheelliset saattavat miettiä enemmän kuin 2 kertaa, lähteäkö opiskelemaan, jatkaako entisellään kenties töissä tai töitä metsästäessä.

Monenlaisia ratkaisuja olen nähnyt meidänkin ryhmässämme ja opiskelusuunnitelmat ovat saattaneet hieman jopa muuttua suuntaan tai toiseen juurikin työmahdollisuuksien vuoksi, liittyvät ne sitten entiseen tai tulevaan ammattiin.

Perhe-opiskelu-raha

Opintotuki - pelastus vai rajoitus?

Helpotusta päätöksen tekoon ei tosiaankaan tuo nämä ”huikeat” opiskeluiden rahoitusmahdollisuudet.

Ne jotka ovat ”joutuneet” tyytymään opintotukeen, kuten minä, kokivat ehkä pienoisen pettymyksen tai jopa järkytyksen, kun opintotukeen mentiin koskemaan. Vaihtoehtona rahoitukselle nostettiin esiin eritoten opintolaina. Sanotaanko näin, että jos nostaa koko opintolainan, niin kyllä siinä hoitaja saa paiskia töitä, että se laina tulee maksettua (vaikka korko olisikin olematon).

Ristiriitaisintahan tässä on se, että opinahjot yrittävät potkia opiskelijoille pökköä pesään, jotta kaikki valmistuisivat vähintäänkin määräajassa, mutta kun leikkauksia opintorahaan päätettiin tehdä, aika moni on varmasti etsinyt töitä jossain muodossa paikatakseen menetetyn tukiosan.

Itselläni jäi vielä opintotukikuukausia edellisistä opinnoista, joita on jäljellä ensi syksyyn. Sitten sitä voikin alkaa miettiä, että mitäkäs sitten, kun ei ole sitä n. 200 euroakaan. Olenkin tässä välillä käynyt tekemässä keikkoja esim. kotihoidossa. Näin säästän tukikuukausia mm. syksyn pitkään harjoitteluun, sillä olen perunut syksyltä joitakin kuukausia.

On kuitenkin muistettava, ettei vaan tienaa liikaa. Eteen voi tulla opintuen tulorajat tai sitten niin kuin minulla yleisen asumistuen rajat. Täytyy ottaa ennustajaeukon hattu päähän, jotta kerran vuodessa noin suurin piirtein arvioit, kuinkas paljon saatat tienata tulevana vuonna joka kuukausi erikseen.

Kun karhunpoika sairastaa

Ei siinä, että opintoja suorittavan rahallinen tilanne on välillä hieman kiistanalainen, mutta kun perheellisen opiskelijan puolisonkin tuloihin voidaan koskea lakipykälien kautta:

Kun on pieniä lapsia, sairastaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Nyt sitten selvisi kunnolla meidänkin perheelle lakipykälä, joka iskee naamalle kuin märkä rätti silloin kuin ei tarvitsisi. Nimittäin jos opiskeleva puoliso ei voi jäädä kotiin sairastavan lapsen kanssa, niin työssä oleva puoliso sitten jää hoivaajaksi PALKATTOMANA.

Tehyn sivuilta otettua:

"Tilapäinen hoitovapaa on yleensä mahdollista vain silloin, kun lapsen molemmat vanhemmat ovat kodin ulkopuolella töissä. Jos toinen vanhemmista on esimerkiksi opintovapaalla, töissä käyvällä vanhemmalla ei yleensä ole oikeutta tilapäiseen hoitovapaaseen. Tilapäistä hoitovapaata voi siis pitää vain yksi vanhempi kerrallaan, mutta vanhemmat voivat vuorotella."

Eli esim. monimuodossa lähiviikot ovat täynnä pakollisia seminaareja ja simulaatioita tai sitten jopa tenttejä, niin lapsen sairastuessa täytyy tehdä valinta: joko opiskelija selvittää, selvittää ja selvittää, kuinka ja milloin voisi korvata pakolliset osuudet tai perheen ehkä ainoa tienaaja jää kotiin ja koko perhe menettää parhaimmillaan päivien elintärkeän palkan. Pakostakin itselle jää sellainen olo, että opiskelijoita pidetään laiskottelijoina, eikä opiskelua voi millään tavalla rinnastaa kokopäivätyöhön. Niin, eihän ne päivä saata välillä venyä kuin kymmentuntisiksi – ruokatunti koululla on toki tunti, eikä 20 minuuttia.

Entäs sitten harjoittelut?! Hoitoalallahan saattaa olla parin kuukauden harjoitteluja ja kaikki poissaolopäivät pitää korvata. Siinäpä ole sitten lapsen kanssa parhaimmillaan viikko kotona ja varmasti itse saat saman taudin ja olet toisen viikon pois. Kuukauden harjoittelusta on puolet korvattava, joka pahimmillaan voi pitkittää valmistumista. Tai sitten tienaaja-puoliso jää viikoksi lapsen kanssa kotiin ja menetetään viikon palkka, sillä 8 tuntinen harjoittelu ei ole rinnastettavissa työn tekoon.

En ole työehtosopimuksien asiantuntija, joten en tiedä kuuluuko tällainen käytäntö alaan kuin alaan. Mutta tässä olisi työnantajilla kyllä vastaantulon paikka. Miten tällaista tilannetta voisi hyödyntää esim. rekrytoinnissa? Voisiko järjestää lapsen sairastapauksia varten esim. etäpäivämahdollisuuden tms.?

Toki monessakaan maassa ei ole minkäänlaisia tukia opiskeluihin saatika ilmaista mahdollisuutta opiskella. Meillä nyt on kuitenkin tällainen mahdollisuus ja aika inhottavalta tällaiset leikkaukset ja lakipykälät tuntuvat, kun yrittää selviytyä rankoista lukuvuosista, jotta pääsisi jälleen ostamaan leipää perheen pöytään. Onhan se toisaalta hyvinvointivaltion edellytyksenäkin, että kansalaiset opiskelevat ja saattavat opiskelunsa loppuun. Tietotaito kasvaa ja tuo sitä kautta pidemmällä aikajänteellä (toivottavasti) lisää hyvinvointia.

Kelan sivuilta löytyi kuitenkin tällainen pienen helpotuksen siemen, käykääs kurkkaamassa ;)

Minkälaisiin ratkaisuihin itse olet päätynyt, jotta pöydässä olisi muutakin kuin puuroa ja nuudeleita?

Kategoriat: Perhe ja opiskelu