Raha vai rauha?

Raha vai rauha?

Jos nyt ajatellaan, että saisit valita. Valitsisitko 500€:n palkankorotuksen vai tekemääsi (hoito)työhösi rauhan? Jos valitsisit rahan, jäisi kaikki muu ennalleen. Kiire, huonot työolot, huono työyhteisö, huono pomo jne. Ja jos valitsisitkin rauhan, niin palkka olisi sama, mutta kaikki muu korjaantuisi. Sinulla ei olisi enää työssä kiire. Saisit käyttää asiakkaan / potilaan kanssa niin paljon aikaa, kun tilanne vaatii. Saisit tehdä sinun näköistä hoitotyötä. Sinulla olisi mahtava työyhteisö, mahtava pomo ja kaikki tuntuisi sinusta oikeudenmukaiselta, sinulla olisi jokaisen työpäivän jälkeen tyyni olo, valitsisitko rauhan?

Raha ratkaisee

rahablogi
Selvää on, että jokainen tarvitsee rahallisen korvauksen työstään. Ihan jokainen, hoitajakin. Kutsumuksella (asia, mikä edelleen hoitotyöhön liitetään) ei kukaan elä. Mietin sitäkin, että voisiko rahalla "ostaa" hoitajan tyytyväiseksi ? Lakaistaisiinko sitten kaikki muut epäkohdat maton alle, jos hoitajat saisivat hyvää palkkaa?

Mä en menisi töihin ilman liksaa. Se on selvää. Vaikka työstäni tykkään, niin ilman korvausta en sitä tekisi. Osaamiseni, kokemukseni ja niiden käyttäminen maksaa työnantajalle. Oon kehittänyt kouluterkan työtä paljon. Oon tehnyt tätä työtä tunnetuksi, tehnyt sitä uusilla tavoilla, hoitanut kasvaneet asikasmäärät ilman lisäresursseja, tehnyt yhteisöllistä ja esim. some-työtä asiakkaiden palvelukokemuksen parantamiseksi jne. - tämän täytyisi näkyä palkassa. Ollaanko me hoitajat sitten liian vaatimattomia pyytämään yhtään mitään? Onko osaamisen ja kokemuksen esiintuominen ja sitä kautta palkankorotuksen pyytäminen hoitajille vaikeaa?

Rauhaa tarvitsee

rauha-blogi
Mikään ei ole sen inhottavampaa kuin lähteä töistä sellaisella fiiliksellä, että kiireen tms. takia jäi töitä tekemättä, tai että joutui tekemään työn eri tavalla kuin olisi halunnut tai että joku asiakas / potilas tuli laiminlyödyksi tai että kukaan ei kiitä tekemästä työstä, ei tsemppaa, ei kysy voinko auttaa tms. Hoitotyössä rauha on äärimmäisen tärkeää. Oman hyvinvoinnin edellytys on se, että pystyy jättämään työt työpaikalle ja lähtee vapaalle hyvillä mielin.

Useimmat meistä terkoista tekee työtä yksin, niin minäkin. Kukaan ei paikkaa ja tuu jatkamaan kesken jäänyttä työtä, ei ole välttämättä ketään samaa työtä tekevää tuttua kollegaa tai toista terkkaa heti saatavilla, joka voisi auttaa. Kukaan ei tuu purkamaan ruuhkahuippuja tai kaukaan ei oo seuraamassa sun työtä, antamassa palautetta tai vinkkejä. Oot kaikessa vastuussa itse, myös siitä minkälainen rauha vallitsee kun lähdet kotiin. Rauhaa tarvitaan, ihan vaan selviytymiseen.

Vaikea valinta

Mä pohdin tätä asiaa itse jonkun aikaa. Mä päädyin tässä hetkessä, tässä työssä, tässä elämäntilanteessa rahaan. On mullakin omassa työssä kuormittumista ja epäkohtia,mutta olisin valmis ne "rahalla kestämään". Palkkani kun ei oo mielestäni riittävän hyvä vastuuseen ja osaamiseeni nähden. Mun mielestä palkankorotus olisi selvä arvostuksen merkki, meille kaikille hoitajille.

Mitä mieltä sinä olet? Kumman sinä valitsisit? Ratkaiseeko raha ja tarvitsetko enemmän rauhaa? Ja kuinkahan nämä asiat voisi ratkaista samalla kertaa? Koska onhan se selvää, että sekä rahaan että rauhaan olisi löydettävä ratkaisu.

Outi

Blogin tekstin tarjoaa Skhole

Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.

Kokeile Skholea kaksi viikkoa ilmaiseksi!