”Sä kohtasit mut kokonaisena ihmisenä” – hoitotyö vaatii hyvinvointia
Palasin vapaapäivältä takaisin töihin osastolle. Kanslian lokerooni oli jätetty pieni paperilappu. Sen oli kirjoittanut eräs potilaistani ennen kotiutumistaan osastolta.
”Moi! Päätin jättää terveiset sulle. Tuntuu, että tämä oli käänteentekevä reissu tänne osastolle ja kiitos siitä kuuluu sulle.
Olet ensimmäinen ihminen vuosiin, joka kohtasi mut omana itsenäni ja aidosti uskoi siihen, että pystyn kyllä. Aina täällä on saanut apua siis, mutta se on lähinnä ollut lääkityksen korjaamista. Sä kohtasit mut kokonaisena ihmisenä ja se tuntui hyvältä.
Nyt mä aion vihdoin kasvaa aikuiseksi ja rakentaa just sellaisen elämän, kun haluan.
Kiitos! Älä ikinä muutu vaan pidä meistä omituisista otuksista huolta tolla ihanan inhimillisellä, lämpimällä ja kannustavalla otteella.”
Tavatessani käsin kirjoitettua viestiä, hymy alkoi levitä kasvoilleni lukemisen edetessä. Sairaanhoitajan työssä saa usein kuulla potilailta ja heidän läheisiltään negatiivista palautetta ja vastaanottaa haukut. Lukea yleisönosaston kirjoituksia, jossa hoitajat ovat jälleen kerran epäonnistuneet.
Tällainen viesti vastaa kymmentä uhkailuviestiä ja hoitajan päälle sylkäistyä kirosanaa.
Mitä positiivinen palaute sai aikaan?
Tuntuu hyvältä saada tällaista palautetta. Se voimaannuttaa hoitajana ja vahvistaa omaa tekemistä hoitotyössä. Viesti kertoo siitä, etteivät aitous ja inhimillisyys ole potilaalta pois. Siksi kannan huolta yhdestä asiasta. Annettavaa hoitotyössä olisi, mutten ehdi olla potilailleni niin paljon läsnä, kun olisi tarpeen.
Edellä kuvattu potilaan palaute on yksi niistä syistä, joiden vuoksi lähden yhä uudelleen sairaanhoitajan keikkahommiin asiantuntijatöistä. Näitä inhimillisiä ja syvästi merkityksellisiä kohtaamisia tulee toimistotöissä ikävä. Myös mahtavia hoitotyön kollegoita ja muuta työtiimiä tulee välillä kaivattua. Siinä mielessä tämä palaute ei tullut vain minulle, vaan koko osaston väelle.
Antaa hyvän kiertää johtoportaasta saakka potilaille
Väitän, että hyvät esimiehet ja työssäjaksamisen tukeminen ovat tämän työssä onnistumisen takana. Ajatellaan, etteivät tehokkuusvaatimukset, stressi, aikapaineet ja poissaolollaan loistava esimies näy hoitajan potilastyössä. Väärin. Ne luovat helposti huonoa henkeä ja sekasortoa tiimin sisällä.
Hoidon laatu ei parane, jos hoitaja pukee työvuoroon tullessaan terveyskenkien sijasta lenkkarit jalkaan pikamaratoonia varten. Silloin potilaat saavat liukuhihnatyönä vain ”ihan OK” hoitoa. Kukaan ei voi hyvin. Se taas heijastuu jatkuvana valituksena esimiehille ja uskomuksina siitä, ettei talon johtoporras välitä hoitajista tai potilaistaan. Silloin on unohtunut, että tehdastyössäkin työskentelee robottien lisäksi ihmisiä, jotka tarvitsevat ammatillisen kasvunsa tueksi inhimillistä johtamista.
Tarinan opetus on yksinkertainen
Koska me opimme yksinkertaisen läksyn? Mitä paremmin hoitajat voivat, sen paremmin voivat ja saavat apua myös potilaat. Hoitajan hyvin suunniteltu hoitotyö, viihtyisä työympäristö ja toimivat käytännöt takaavat potilaalle hyvän kokemuksen hoitojaksosta. Jos niitä ei ole, paljon jää sen varaan, miten hoitaja jaksaa milloinkin olla läsnä potilaalleen.
Aito kohtaaminen voi olla autettavan elämässä käänteentekevä kokemus. Sellainen työ on kieltämättä rankkaa. Siksi hoitajan työssäjaksamista ja sen tukemista ei voi korostaa liikaa. Vain hyvinvoiva hoitaja voi saada palautteen: ”Sä kohtasit mut kokonaisena ihmisenä ja se tuntui hyvältä.”