Sairaanhoitaja – luottoammatti vailla yhteiskunnallista arvostusta

Tänä vuonna vietetään WHO:n sairaanhoitajien ja kätilöiden teemavuotta, jonka aikana korostetaan sairaanhoitajien ja kätilöiden osaamisen ja ammattitaidon merkitystä koko terveydenhuollon onnistumisen kannalta. Näyttääkin siltä, että terveydenhuollon ammattilaisiin luotetaan, ammattien tärkeys tunnistetaan ja että ammattialaa arvostetaan erityisesti korona-aikana ja sen jälkimainingeissa. Mutta onko asia todella näin?
sairaanhoitaja2-4

Sairaanhoitaja on yksi eniten luottamusta herättävistä ammateista. Tehy uutisoi heinäkuun alussa, että Valittujen Palojen tutkimuksessa suomalaiset luottavat eniten palomieheen ja lentäjään. Sairaanhoitajiin luotetaan viidenneksi eniten – 93–97 prosenttia kyselyyn vastanneista luottaa sairaanhoitajiin. Lukema on suurempi kuin luottamusluku lääkäriin (89 prosenttia) ja hieman alhaisempi kuin vuosi sitten. Myös apteekin henkilöstö, käsityöläiset, lääkärit ja poliisit herättävät luottamusta, ja näiden voidaan ajatella olevan arvostettuja ammatteja.

Miten ja missä sairaanhoitajien työn arvostus näkyy?

Arvostus tarkoittaa sairaanhoitajalle sitä, että voi kehittää omaa työtään, tulee kuulluksi oman työn asiantuntijana ja voi kokea tekevänsä työnsä kunnolla. Arvostukseen liitetään myös korkeakoulutason koulutus, palkkaus, täydennyskoulutusmahdollisuus, kannustimet ja riittävä henkilöstöresursointi.

Näin ei kuitenkaan ole: edellä mainitut seikat eivät toteudu kaikissa organisaatioissa tai tasapuolisesti, mikä lisää sairaanhoitajien tunnetta siitä, että heitä ja heidän tekemäänsä työtä ei arvosteta.

Palkkaus on alhainen koulutustasosta ja työn vaativuudesta huolimatta, hoitoalan vetovoimaisuus vähenee ja tiukka työtahti, sijaispula sekä alati muuttuvat tilanteet uuvuttavat hoitajat. Taputukset ja rakennusvalaistukset eivät juuri mieltä lämmitä.

Jotain on kuitenkin jo saatu aikaan: pitkään pohdittu vanhustyön minimihoitajamitoitus kirjattiin lakiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa hoitajia on enemmän per vanhustyön yksikkö. Hoitajien minimimitoitus ei tietenkään ratkaise kokonaisuutta, se on vain yksi askel kohti parempia työoloja ja samalla yksi keino osoittaa arvostusta. Pohdittavaksi jää silti, mistä hoitajat paikoin surkeillakin työoloilla aiotaan rekrytoida.

”Korona-ajan työkorvaus on lähinnä vitsi!”

Vaikka suomalaiset luottavat sairaanhoitajiin, ei yhteiskunnan ja organisaatioiden tahoilta tuleva alan ja ammattiin arvostus ole näkyvää. Koronakevään aikana hoitotyön ammattilaiset ovat olleet kovilla ja venyneet oman jaksamisensa äärirajoille. Toukokuussa, pitkien neuvottelujen jälkeen, hoitajat saivat palkankorotukset, joita raamittivat yhteiskunnan heikohko taloudellinen tilanne.

Kevään mittavan työpanoksen, lomien siirtymisen ja joustamisen olisi voinut palkita (hienoisten palkankorostusten lisäksi) kunnollisella kertaluontoisella korvauksella, kuten esimerkiksi Islannissa ja Ruotsissa tehtiin.

Sairaanhoitajat toteavat, että 1 000 euron kertakorvaus olisi ollut konkreettinen kiitos ja huomio tehdystä työstä. Se olisi ollut myös konkreettinen tapa arvostaa sairaanhoitajien työtä. Tuhatta euroa ei saatu. Sen sijaan joissain paikkakunnilla ja hoitotyön yksiköissä hoitajat huomioitiin 22,50 euron kertakorvauksella, koronalisällä.

”Jos olisin hoitaja ja minua kiitettäisiin tämän vuoden poikkeusajan raatamisesta 22 eurolla, en ottaisi sitä kiitoksena vaan haistatteluna”, kirjoittaa Mikko Räsänen kolumnissaan. Näin ajattelevat varmasti myös kaikki 22,50 euroa saaneista hoitajista. Arvostuksen tunnetta se ei ainakaan ole lisännyt.

Työhyvinvointi on osa hoitoalan arvostusta

Työhyvinvointi ja siihen panostaminen parantaa tutkitusti niin hoitajien – kuten monien muidenkin ammattiryhmien – työoloja ja motivaatiota. Tunnetta siitä, että on kykenevä tekemään hyvää työtä.

Hoitotyön ansaitsemaa arvostusta voi osoittaa tekemällä työnhyvinvointia edistäviä päätöksiä ja vaatimalla parempaa.

Liiallisen työkuorman ja uupumisen ehkäisemiseksi tarvitaan hyvää henkilöstöjohtamista, uudenlaisia työtapoja ja välineitä sekä ennen kaikkea riittävät resurssit. Hyvät käytännöt työvuorojen järjestämisessä, tasa-arvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja joustavuutta. Lisäksi palkkausta ja palkitsemiskäytäntöjä tulisi tarkistaa säännöllisesti.

Kaikella tällä voidaan osoittaa alan ja sen ammattiryhmien arvostusta ja saada ammattilaiset pysymään alalla ja kehittämään osaamistaan sekä nuoret opiskelemaan hoitoalaa! Kansalaisten on jatkossakin voitava luottaa sairaanhoitajiin.

Tarttumapinnoilla
Minna

Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.