Toimiiko työyhteisösi näyttöön perustuen?
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) ja Skholen yhteistyössä tuottama teos Näyttöön perustuva toiminta - Tarpeesta tuloksiin on ajankohtainen näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisen tuki sosiaali- ja terveydenhuollossa toimiville ammattilaisille ja opiskelijoille. Kirja antaa kattavan kokonaiskuvan näyttöön perustuvasta toiminnasta, sen tukirakenteista, prosesseista ja tulosten arvioinnista. Se on avain parhaiden käytäntöjen toteuttamiseen käytännön työssä.
Mihin tutkittua tietoa tarvitaan, miten se saadaan käytäntöön ja millä tavoin yhtenäisiä toimintatapoja voidaan kehittää?
Ennen kirjan lukemista selasin sen pintapuolisesti läpi, visuaalisena oppijana ihailin värikkäitä ja selkeitä kuvioita, koukutin itseni. Sitten kysyin sosiaalisessa mediassa sairaanhoitajaopiskelijoilta, mitä heille tulee ihan ensimmäiseksi mieleen näyttöön perustuvasta toiminnasta. Mitä se heistä on? Muistan itse elävästi, kun asiasta puhuttiin ensimmäisiä kertoja opiskeluaikanani. Silloin käsite ei herättänyt juurikaan mukavia tai positiivisia ajatuksia, vaan mielen täytti tieto siitä, että jotakin hyvin työlästä ja kuivaa on varmuudella tulossa. Tästä on nyt 20 vuotta. Ovatko ajat muuttuneet?
Nyt, vuonna 2018 sain ammattilaisena ja opettajana todella yllättyä: sairaanhoitajaopiskelijat vastasivat näyttöön perustuvan toiminnan olevan arkipäivää, ajantasaiseen ja uusimpaan tutkittuun tietoon perustava työskentelyä, laadukasta hoitoa, tutkittua, testattua ja toimivaksi todettua sekä muuttuvaa ja jatkuvasti kehittyvää tutkimustyötä, jota pyritään toteuttamaan käytännössä parhaan hoidon ja tulosten saavuttamiseksi.
Se on hoitotyön toteuttajan perusperiaate.
Sanoina termit assosioivat yliopistoon, tutkimukseen ja Nightingaleen. Suurin osa oli lisännyt vastaukseensa hymiön. Tulkitsin tätä positiivisena merkkinä, näyttöön perustuvuus ei olekaan enää kuivaa, se on ammatillisuuden perusta ja niin arkipäivää, että se hymyilyttää!
Osalle opiskelijoista näyttöön perustuva toiminta herätti kysymyksiä: ”…et mitenköhän näyttöön perustuva tieto käytännössä integroidaan hoitotyön toimintaan?” Osalla oli kokemus siitä, että näyttöön perustuvuus ei toteudu työyksikössä. Jäin pohtimaan, onko syy siinä, että tähän ei ole resursoitu tarpeeksi, henkilökunnalla ei (esimies mukaan lukien) ole riittävää osaamista tai organisaation sitoutumattomuus suunniteltuun tiedon hakuun ja sen viemiseen käytäntöön – toimintaa jatketaan kuten aina ennenkin.
Vastapainetussa kirjassa lukijalle tarjoutuu mahdollisuus elävien esimerkkien ja erittäin selkeiden kaavioiden ja kuvioiden avulla ymmärtää koko näyttöön perustuvuuden juju: näytön käyttöönotto ja vakiinnuttaminen ovat suunnitelmallisuutta vaativia prosesseja, joista tuotoksena syntyy näyttöön perustuva toiminta. Tavoitteena on saavuttaa pysyviä ja laadukkaita muutoksia sosiaali- ja terveysalan toimintaan.
Ensiarvoisen tärkeää on pohtia, millä tavoin laadukkain saatavilla oleva tieto saadaan integroitua käytäntöön.
Hoitokäytäntöjen yhtenäistäminen näyttöön perustuen on edellytys ja lainsäädännön asettama vaade laadukkaalle, turvalliselle hoidolle.
Prosessi etenee seuraavasti:
- Tarkastele nykytilaa
- Suunnittele
- Ota käyttöön
- Arvioi käyttöä
- Vakiinnuta käyttöön
- Arvioi vaikutuksia
Yhtenäisten käytäntöjen kehittämisen lähtökohtana on aina nykykäytänteiden kuvaaminen ja kehittämistarpeiden tunnistaminen. Tässä vaiheessa tunnistetaan, millaista uutta tietoa tarvitaan ja mitä tietoja tulee päivittää.
Olennaisinta on työyhteisön halu ja kyvykkyys toimintaan, heti seuraavina tulevat esimiehen toimet tämän mahdollistamiseen. ”Näyttöön perustuva toiminnan tukirakenteita ovat organisaatiokulttuuri, erityisesti tietokulttuuri, johtaminen ja tiedonhallinta sekä osaamisen kehittäminen.”
Seuraavaksi heitänkin pallon teille: Onko näyttöön perustuva toiminta osa arkea omassa työyhteisössäsi?
Opiskelijat mainitsivat näyttöön perustuvaan toimintaan liittyen myös sen vaativan ammattihenkilöiltä jatkuvaa itsensä kehittämistä ja ajantasaisimman tiedon hakemista. Työnantajilta tämä vaatii avarakatseisuutta ja mahdollisuuksia henkilöstön koulutuksille, tiedonhaulle ja kehittämistyölle – vain näin mahdollistetaan tutkimustiedon vieminen käytäntöön.
Tutkitun tiedon haku, oman toiminnan nykytilan tarkastelu ja toiminnan muutokset vaativat henkilökunnalta työaikaa. Jo tuleva muutos itsessään vaatii aikaa. Jos työyhteisössä on 30 vuotta toimittu tietyn kaavan mukaan, lienee selvää, ettei muutos – vaikka se kuinka näyttöön perustuisi – tapahdu yhdessä yössä. Prosessi on aikaa vievä mutta pakollinen. Kirjan mukaan lainsäädäntömme vaatii toiminnan kehittämistä uusimpaan tutkittuun tietoon sekä valtakunnallisiin periaatteisiin ja suosituksiin perustuen. Sooloilu on yksinkertaisesti kielletty.
Näyttöön perustuva toiminta on laadukkaiden terveydenhuollon palveluiden perusedellytys.
Kirja antaa selkeät ja monipuoliset mahdollisuudet oppia näyttöön perustuvan toiminnan ydin. Se on erinomainen lisä terveydenhuollon osastokohtaisiin kansliakirjastoihin, tenttimateriaaliksi oppilaitoksiin sekä esimerkiksi konkreettisen toiminnan kehittämisen tueksi eri ympäristöihin ja organisaatioihin. Tämän selkeämmin ja kiinnostavammin esitettynä tätä asiaa ei enää voisi yksiin kansiin kirjata.
Lukutoukkana Minna
Lähde
Korhonen A, Jylhä V, Koronen T, Holopainen A. 2018. Näyttöön perustuva toiminta – tarpeesta tuloksiin. Helsinki: Hoitotieteen tutkimussäätiö ja Skhole Oy. Lue lisää kirjasta!
Skholen asiakkaana verkkokoulutuspalvelun käyttäjä saa kirjan käyttöönsä sähköisessä muodossa oppimisympäristön kautta. Kirja sisältyy vuosilisenssin hintaan.
Hae ilmaiset kokeilutunnukset täältä!