Tupakointi kielletty sairaalan alueella – myös ammattilaisilta

Tupakointi kielletty sairaalan alueella – myös ammattilaisilta

”Saako terveydenhuollon ammattilainen tupakoida?” on kysymys, jota kannattaa aika ajoin pohtia. Tätä tulee miettiä ensisijaisesti terveydenedistämisen näkökulmasta. Miksi terveydenhuollon ammattihenkilö kaikesta tiedosta huolimatta toimii toisin kuin ohjaa potilaitaan ja asiakkaitaan?

tupakat
Tupakointi on länsimaissa yleisin estettävissä oleva kuolleisuuden aiheuttaja. Ympäristön tupakansavu on terveydelle vaarallista, ja se on Suomessa luokiteltu syöpävaaralliseksi. Tutkimusten mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöstön keskuudessa tupakointi on yleisintä psykiatrian, ensihoidon ja vanhustyön yksiköissä sekä runsaasti yötyötä tekevien ammattilaisten keskuudessa. Jo hoitoalalle opiskelevat käyttävät melko runsaasti tupakkatuotteita.

Savuton henkilökunta on työnantajan etu

Suurin osa Suomen sairaaloista on savuttomia. Tämä tarkoittaa sitä, että sairaalassa tai sairaala-alueella tupakointi on kielletty kaikilta, niin potilailta kuin henkilökunnaltakin. Tupakoinnin rajoittamisen tarkoituksena on ehkäistä tupakansavun aiheuttamia terveyshaittoja. Julistautumalla savuttomaksi sairaalaksi halutaan edistää tupakoimattomuutta ja tukea sekä potilaiden että henkilökunnan tupakoinnin lopettamista ja siten terveyttä.

Savuton henkilökunta on myös työnantajan etu – tupakoinnin lopettamisen on todettu parantavan jaksamista ja työkykyä.

Työnantaja on velvollinen tarjoamaan tupakasta vieroitusapua, sillä nikotiiniriippuvuuden katsotaan olevan sairaus, johon riippuvainen tarvitsee apua ja tukea. Käypä hoito -suosituksen mukaan kaikkialla terveydenhuollossa on tunnettava tupakointitavat, kehotettava tupakasta luopumiseen, suositeltava korvaushoitoa ja ohjattava tarvittaessa jatkohoitoon. Vaikka tupakointi kuuluu itsemääräämisoikeuden piiriin, työnantaja voi kieltää tupakoinnin työajalla: työnantajalla on oikeus määrätä, mitä työntekijä tällöin tekee.

Hoitajan uskottavuus haihtuu savuna ilmaan

Tupakoiva hoitaja antaa epäammattimaisen vaikutelman, ja on nähtävissä, että tupakoivat hoitajat eivät panosta potilaidensa tupakoinnin lopettamiseen liittyvään neuvontaan samoin kuin savuttomat hoitajat.

Hoitohenkilöstön tupakointia kannattaa pohtia myös asettautumalla asiakkaan tai potilaan asemaan tilanteessa, jossa on itse avuton ja ikään kuin pakotettu esimerkiksi makaamaan sairaalasängyssä leikkausosaston heräämössä, infektiotautien vuodeosastolla tai kärvistelemään supistuskivuissa synnytyshuoneen jumppapallon päällä. Tilanteeseen, jossa on oikeasti joko sairas, huonovointinen tai jollakin tavalla toimintakyvytön. Jos sillä hetkellä vastassa on (kärjistetysti) pahahajuinen ja taukojaan alati pohtiva ammattilainen, herättääkö hän potilaassa luottamusta, ammattimaisuutta ja uskottavuutta?

Kerron konkreettisen esimerkin kätilöstä, joka haisi tupakalta. Parasta tässä tarinassa on se, että en koskaan joutunut synnyttämään hänen kanssaan, sillä yövuoron päätyttyä aamuvuoron kokenut, freessi hoitaja jatkoi siitä, mihin haisulin kanssa jäätiin. Tämä synnytysosaston yövuorolainen ei tehnyt minuun kuuden yhteisen tuntimme aikana asiantuntevaa vaikutusta. Mietinkin, miten tupakoiva ammattilainen voi esimerkiksi ohjata uskottavasti raskaana olevia, raskaaksi toivovia tai synnyttäneitä vanhempia savuttomuuteen.

Onko savuttomuus pelkkää sanahelinää?

Suomessa tupakoinnin torjunta on lainsäädännön osalta maailman kärkeä. Tupakkalain tavoitteena on ehkäistä tupakoinnin aloittamista, edistää lopettamista ja suojella tupakansavulta. Lain selkeä ja yksinkertainen sisältö muuttuu joskus käytännössä monimutkaiseksi: laista huolimatta käytäntö työpaikoilla on edelleen vaihteleva.

Osa potilaista ja henkilökunnasta tupakoi joka tapauksessa, joten useimmilla työpaikoilla on tupakkapaikka, jossa käydään avoimesti. Savuton sairaala -idea ikään kuin vesittyy.

Usein erityisesti tupakoiva henkilöstö reagoi tupakointikieltoon voimakkaasti. Tunnereaktio ei oikeastaan ole yllättävä: vaikka enemmistö henkilöstöstä ei tupakoi, pitkään tupakoineille kielto voi tuntua kohtuuttomalta, ja vie aikaa ennen kuin he hyväksyvät kiellon. Savuttomuuden katsotaan olevan yksityisasia. Työnantaja kuitenkin tulee vastaan vierotushoidoissa, jos terveydenhuollon ammattilainen haluaa irti tupakasta.

Mutta jääkö savuttomuus sittenkin enemmän vain sanahelinäksi?

Tarttumapinnoilla
Minna

Lähteet:
Helfand B & Mukamal K 2012. Healthcare and Lifestyle Practices of Healthcare Workers: Do Healthcare Workers Practice What They Preach? ;():1-2.Arch Intern Med. 2012;():1-2.
Berkelmans A, Burton D, Page K, Worrall-Carter L. 2011.Registered nurses' smoking behaviours and their attitudes to personal cessation. J Adv Nurs. 2011 Jul;67(7):1580-90.
Moxham, L., Dwyer, T. & Reid-Searl, K. 2013. Graduate nurses and nursing student’s behaviour: Knowledge and attitudes toward smoking cessation. Nurse education today 33 (10), 1143–1147.
Phiri L, Draper C, Lambert E, Kolbe-Alexander T. 2014. Nurses’ lifestyle behaviours, health priorities and barriers to living a healthy lifestyle: a qualitative descriptive study. BMC Nurs. 2014; 13: 38.
Suomen terveyttä edistävät sairaalat ja organisaatiot ry. 2018. https://www.steso.fi/
Tupakkalaki 549/201. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/2016054
Vitzthum K, Koch F, Groneberg D, Kusma B, Mache S, Marx P, Hartmann T, Pankow W. 2013. Smoking behaviour and attitudes among German nursing students. Nurse Education in Practice 13, 407-412.