Tutkintotodistus on työelämän ajokortti

Olin erään päivän päätteeksi ajamassa moottoritietä pitkin kotiin. Leudompien kelien jälkeen lämpötila oli vaihtunut pakkasen puolelle, ja ajorata oli liukas. Kirsikkana kakun päällä oli kova lumisade, joka haittasi näkyvyyttä. Autoni nopeusmittarini näytti nopeudeksi noin 85 kilometriä tunnissa alueella, jossa on rajoituksena 100 kilometriä tunnissa. Haastavien sääolosuhteiden ja heikon näkyvyyden vuoksi hidastin poistumisramppia lähestyessä vauhtiani vielä jonkin verran, arviolta noin 80 kilometrin tuntivauhtiin saakka. Tässä vaiheessa näkökentässäni alkoi taustapeilin kautta välähdellä, kun takana oleva autoilija väläytteli pitkiä valojaan minulle. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin kannanotto liian alhaiseen nopeuteeni, sillä muuta syytä kyseiselle mielenilmaukselle en keksi.

Rampille päästyäni ja sieltä poistuttuani takana oleva autoilija lähti hieman uhkarohkeaankin ohitukseen heti, kun se vaan oli jotenkin mahdollista. Ohitustilanteessa laitoin merkille, että nopeasti arvioituna kuljettajalla oli noin kolmekymmentä vuotta enemmän ikää - ja todennäköisesti ajokokemustakin - kuin minulla. En missään nimessä väitä, että kyseisen kuljettajan korkeampi ikä tai pidempi ajokokemus olisivat automaattisesti selityksiä hänen toiminnalleen, sillä liikenteessä kohtaa monenlaisia kuljettajia ihan kaikista ikähaarukoista. Lähinnä tilanne sai minut pohtimaan, että mitkä asiat vaikuttavat siihen, kuinka me ihmiset käyttäydymme tai millaisia riskejä otamme.

Kuva: Unsplash

Tutkinto antaa valmiudet, ei tee valmista

Olen itse saanut ajokortin jo useampia vuosia sitten, mutta siitä huolimatta ajokokemusta erityisesti talvisissa olosuhteissa en ole ehtinyt vielä liiaksi kerryttämään. Sen vuoksi lähden melko nöyränä liikenteeseen erityisesti silloin, kun tie on liukas ja vaakasuora lumisade heikentää näkyvyyttä. Ajattelen, että ajokortin ansiosta minulla on olemassa taito ja valmiuksia ajaa henkilöautoa muun liikenteen seassa - se ei tarkoita, että minun täytyisi olla liikenteessä pelkäämätön.

Syy siihen miksi aiheesta kirjoitin on se, että ajattelen kokemukseni ja sitä ympäröivien ajatuksieni olevan suoraan sovellettavissa myös hoitotyöhön. Kun opintonsa päätökseen saanut vastavalmistunut hoitaja saa tutkintotodistuksen ja oikeuden toimia laillistettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä, on hänellä valmiudet ja oikeus työskennellä terveydenhuollossa esimerkiksi sairaanhoitajan, kätilön tai terveydenhoitajan tehtävässä. Samalla tavalla hyväksytysti suoritettu kuljettajantutkinto antaa valmiudet ja oikeuden lähteä itsenäisesti henkilöautolla liikenteeseen. Kumpikin edellä mainituista – terveydenhuollon ammattihenkilön tai kuljettajan – tutkinnoista tarkoittaa sitä, että tutkinnon suorittajalla on valmiuksia. Se ei automaattisesti tarkoita, että on valmis.

Turvallisuus on tehokkuutta tärkeämpää

Ajokortin saatuaan henkilöllä täytyy olla riittävät ajoneuvon käsittelytaidot. Lisäksi hänen täytyy osata toimia vastuullisena kuljettajana sekä kyetä tunnistamaan vaaratekijöitä. Tämän lisäksi henkilön täytyy kyetä arvioimaan riskejä sekä omaa toimintaansa ja sen vaikutuksia yleiselle liikenneturvallisuudelle. Mielestäni nämä periaatteet ovat täysin sovellettavissa myös hoitotyöhön. Terveysalan opintojen ja käytännön harjoittelujen ansiosta vastavalmistuneella työntekijällä on tietyt valmiudet, mahdollisuudet ja oikeudet, mutta niistä huolimatta on äärimmäisen tärkeää, että ammattilaisenakin pyrkii jatkuvasti arvioimaan mahdollisia riskejä sekä omaa toimintaansa ja niiden vaikutuksia työ- ja potilasturvallisuuteen.

Aivan kuten liikenteessäkin, myös hoitotyössä kokemus näkyy. Vastavalmistuneeseen hoitoalan ammattilaiseen verrattuna hoitotyön kokenut konkari on usein liikkeissään nopeampi ja näppärämpi sekä käyttää päätöksentekoon vähemmän aikaa. Työssä näkyvä tehokkuus ja varmuus vaativat yleensä alleen kokemuspohjaa. Se on asia, jota ei kaupasta pysty ostamaan. Vaikka asian tiedostaisi, voi opiskelija tai vastavalmistunut hoitaja tuntea suurta painetta siitä, ettei pysty itse samaan. Sen vuoksi olisi erityisen tärkeää, että kokenut hoitaja hyödyntää tilannetajuaan ja jättää sanomatta tarpeettomat ja asiattomat kommentit, vaikka nuoremman hoitajan harkitseva ja varovainen toiminta tietyissä tilanteissa ajoittain turhauttaisikin.

Turvallisuus ja riskien ottamatta jättäminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten hoitotyössä toimiminen tai moottoritiellä ajaminen. Huolimattomuus, uhkarohkeus ja omien rajojen ylittäminen saattavat kostautua pahimmassa tapauksessa erittäin vaarallisella tavalla. Sen vuoksi on tärkeää muistaa, että opiskelijat, vastavalmistuneet hoitajat ja tuoreet kuljettajat yrittävät todennäköisesti parhaansa. Kun antaa toisille tilan kasvaa rauhassa, voi pian huomatakin, että turhautumiselle ei olekaan enää tarvetta. Yritetään siis ymmärtää, kannustaa ja kunnioittaa toinen toisiamme sen sijaan, että vilkutettaisiin valoja tai sanottaisiin toiselle ikävästi. Yleensä aina jostain löytyy kokeneemmille ohituskaista – niin liikenteessä kuin työpaikallakin.

Lempeää alkavaa vuotta!

Emmi