Käytännöllisyys houkuttelee hoitajat kouluttautumaan – myös verkossa!

Täydennyskoulutus on ammatilliseen kehittymiseen ja elinikäisen oppimisen väline. Suomessa terveydenhuollon täydennyskoulutusta, lähinnä järjestämis- ja osallistumisvastuuta, määritellään lakitasolta asti – terveydenhuollon ammattilaisen ammattieettisenä velvollisuutena on pyrkiä jatkuvasti täydentämään koulutustaan ja kehittämään ammattitoiminnan edellyttämiä tietoja ja taitoja.

paramedics-doll-1142284_1280

Täydennyskoulutuksen on todettu olevan tehokkaimmillaan suunnitelmallista, ammattitaitoa kehittävää ja tarvelähtöistä sekä johtavan ammattitaidon ylläpitämiseen, ajantasaistamiseen ja osaamisen lisäämiseen. Täydennyskoulutuksen kautta hoitotyön ammattilaiset saavat tietoa sellaisista menetelmistä ja käytännöistä, joilla he pystyvät pitämään yllä omaa ammatillista osaamistaan.

Organisaatiotasolla täydennyskoulutuksen vaikutuksen viime käden hyötyjä on aina potilas tai asiakas.

Mikä motivoi koulutukseen?

Täydennyskoulutukseen osallistumiseen vaikuttavat monet tekijät: ammatillisen osaamisen päivittäminen ja ylläpito, työaikasuunnittelu, työyhteisön tuki ja kollegoiden myönteiset asenteet, mielekkääksi koettu opetusmuoto, hyvät koulutusjärjestelyt, verkostoitumisen mahdollisuus sekä koulutuksen aiheen liittyminen läheisesti omaan työhön tai erikoisalaan.

Hoitajien asenteet täydennyskoulutusta kohtaan ovat myönteiset, ja suurin osa hoitotyössä toimivista ammattilaisista pitää täydennyskoulutusta tarpeellisena ja tärkeänä erityisesti oman ammattitaitonsa kannalta.

Osallistumismotivaatiota lisää se, että hoitajat voivat soveltaa oppimiaan asioita käytännön työhönsä ja jakaa koulutusantia kollegoidensa kanssa. Hoitajat toivovatkin koulutuksiin mahdollisimman käytännönläheisiä aiheita. Tämä saa heidät liikkeelle!

Miksi hoitajat sitten eivät osallistu koulutuksiin? Täydennyskoulutusta ei aina pidetä tarpeellisena, välttämättömänä tai oleellisena oman työn kannalta. Työyhteisön puutteellinen tuki ja kollegoiden negatiivinen suhtautuminen, ajanpuute, työvelvoitteet, pitkät välimatkat, kallis hinta ja vähäiset henkilöstöresurssit johtavat usein siihen, että ammattilaiset eivät hakeudu koulutuksiin. Lisäksi hoitotyön ammattilaisten huonot kokemukset aikaisemmista täydennyskoulutuksista ja muu kiinnostuksen puute rajoittavat osallistumista.

Verkko-opiskelu on vaikuttavaa, kustannustehokasta ja joustavaa

Täydennyskoulutusmahdollisuuksia ja -menetelmiä on useita. Pääasiassa koulutukset voidaan jakaa sisäiseen, organisaation itse järjestämään ja ulkoiseen koulutukseen. Usein koulutukset ovat yhdistelmä molemmista, jolloin pääjärjestäjänä on oma organisaatio, mutta koulutukseen on kutsuttu asiantuntijoita muistakin organisaatioista. Nykyään näiden lisäksi tarjolla on runsaasti verkossa toteutettua koulutusta. Verkko-opiskelu tarkoittaa aikaan ja paikkaan sitomatonta pääsyä verkossa olevaan oppimismateriaaliin.

Yllättävää ja oikeastaan merkittävääkin on, että verkko-opiskelu on tutkimuksissa todettu vähintäänkin yhtä tehokkaaksi kehittymisen menetelmäksi kuin perinteinen, kasvokkain tapahtuva opetus.

Verkkokoulutusta pidetään joustavana keinona toteuttaa koulutusta, ja organisaatioille ensiarvoista on, että tässä koulutusmuodossa osallistumisen kustannukset ovat huomattavasti pienemmät kuin muissa ulkoisissa koulutuksissa.

Oppimisessa on kuitenkin yksilöllisiä eroja, eikä verkko-opiskelu välttämättä sovi kaikille. Erityisesti terveydenhuollon organisaatiossa verkkokoulutukset ovat kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus, ja erilaisia verkko-opiskelun käytännön toteutuksia kannattaa kartoittaa ja tarkastella, sillä nykyisessä resurssitilanteessa monissa yksiköissä on rajoitetut mahdollisuudet osallistua täydennyskoulutukseen.

Verkosta valmiuksia myös itsenäiseen tiedonhakuun

Verkkokokonaisuudet mahdollistavat monipuolisen oppimateriaalin käytön, suuremman osallistujamäärän sekä enemmän joustavuutta kuin esimerkiksi perinteinen seminaarikoulutus.

Oikeastaan huipentumana voisi mainita, että verkossa tapahtuva oppiminen lisää myös ammattilaisten yleisiä tietoteknisiä valmiuksia: verkkokoulutuksen jälkeen terveydenhuoltohenkilöstö kokee osaavansa käyttää paremmin tietokonetta ja internetiä sekä hakea lisää tietoa heitä kiinnostavista asioista.

Jos et ole vielä kartoittanut verkko-opiskelumahdollisuuksia, tutustu ihmeessä Skholeen. Skhole tarjoaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille kattavan, joustavan ja kustannustehokkaan oppimisympäristön lakisääteisistä kursseista syvällisempään ammatilliseen kehittymiseen. Klikkaa mukaan viimeistään nyt! Voit kokeilla palvelua kaksi viikkoa ihan ilmaiseksi.

Tarttumapinnoilla

Minna

Lähteet:
Chipps, J., Brysiewicz, P. & Mars, M. 2012. A Systematic Review of the Effectiveness of Videoconference-Based Tele-Education for Medical and Nursing Education. Worldviews on Evidence-Based Nursing; Second Quarter, 78–87.
Holmes, B. & Gardner, J. 2006. e-Learning Concepts and Practice. Iso-Britannia: SAGE.
Katsikitis, M., McAllister, M., Sharman, R., Raith, L., Faithfull-Byrne, A. & Priaulx, R. 2013. Continuing professional development in nursing in Australia: Current awareness, practice and future directions. Contemporary Nurse 45 (1), 33–45.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/199.
Mikkola, E. 2016. Täydennyskoulutuksen merkitys hoitotyössä. Integroiva kirjallisuuskatsaus. Karelia Ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö.
Pawlyn, J. 2012. The use of e-learning in continuing professional development. Learning Disability Practice 15 (1), 33–37.
Tame, S.L. 2013. The effect of continuing professional education on perioperative nurses' relationships with medical staff: findings from a qualitative study. Journal of Advanced Nursing 69 (4), 817–827.
Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.