Viisi tärkeää neuvoa valmistuvalle sairaanhoitajalle

Olen saanut seurata terveydenhuoltoalaa monesta eri näkökulmasta: toimien sen ytimessä, koordinoiden hoitotyötä sekä hieman sivummalta opettajana. Opetan ylempää ammattikorkeatutkintoa suorittavia sote-alan ammattilaisia, joilla on takanaan vähintään kolmen vuoden työkokemus ja ammattikorkeakoulututkinto. Pääsen aitiopaikalta kuulostelemaan, mitä ”kentällä” tapahtuu. Opiskelijoiden kautta olen havainnut kehittämistarpeita niin organisaatioihin kuin työnkuviin ja sairaanhoitajien osaamiseenkin liittyen.
somethinggreat

Olen oikeastaan jälleen ihan ytimessä. Hahmotan ne seikat, joihin kannattaa jo urapolun alussa kiinnittää huomiota. Uskallan myös väittää, että tiedän melko hyvin, mitkä ovat ne avaintekijät, joiden avulla voidaan parantaa sekä ammattilaisten työmotivaatiota että osaamista. Siksi haluan antaa viisi tärkeää neuvoa tuleville hoitoalan ammattilaisille – muista ainakin nämä!

1. Hyvä perehdytys on kaiken a ja o

Voisi luulla, että pitkään hoitotyöstä poissa olleena unohtaa, miltä tuntuu olla sairaanhoitajana ihan ensimmäisessä työvuorossa sairaalassa. Näin ei kuitenkaan ole. Uskon oikeastaan, että kukaan ei unohda uransa ensimmäistä potilasta tai samassa vuorossa olleita työtovereita. Monelle muistuu mieleen pelonsekainen jännitys ja ajatukset osaamattomuudesta: Miten minä selviän? Osaanko hoitaa oikein?

Toivon, että moni tunnistaa myös ne seikat, jotka helpottivat ensimmäisten päivien hieman tummaa tunnelmaa ja kokonaisvaltaisen hoitotyön toteuttamista uudessa työyhteisössä. Sellaiset ihmiset, tiimit ja toimintaohjeet, joiden ansiosta vastuun ottaminen oli kevyempää. Tutkittu tosiasia on, että riittävä perehdytys ja työyhteisön tuki ovat kaiken perusta, kun uusi sairaanhoitaja astuu työelämään. Ohjeeni on, että vaadi kunnollinen, uudelle työntekijälle suunniteltu perehdytys ja muista, että yhtään tyhmää kysymystä ei ole.

2. Sairaanhoitaja on vastuussa tekemisistään – pidä huolta osaamisestasi

Moni terveysalan asiantuntija kaipaa sairaanhoitajakoulutukseen ryhtiliikettä. Yleisessä keskustelussa on moitittu koulutuksen monia variaatioita: osaamisvaatimukset on kirjattu oppilaitosten opetussuunnitelmiin, mutta toteutustapoja on useita ja opetuksella saavutettu osaaminen saattaa vaihdella.

Tähän ei pidä kuitenkaan vastavalmistuneena vedota, vaan huolehtia, että omaa riittävän osaamisen työstä, jota tekee. Koulutukseen sisältyvillä käytännön harjoittelujaksoilla pitää saada harjoitella hoitotyön toteuttamista siten, että pystyy teoriatiedon, käytännön taitojen ja maalaisjärjen turvin suoriutumaan hoitotyöstä.

Koulu ei oikeastaan vastaa valmistuvan osaamistasosta, osaaminen on aina omissa käsissä!

Kaikkea ei tietenkään voi hallita, mutta hyvät perustaidot on varmistettava. Yksityiskohtainen koulutus jatkuu aina siinä organisaatiossa ja yksikössä, johon sairaanhoitaja rekrytoidaan. Useilla osastoilla (esimerkiksi teho- ja leikkausosastot) työskentely vaatii tarkoin profiloitunutta osaamista, eikä kukaan juuri valmistunut voi hallita koko sairaanhoitosektoria.

3. Työtä pitää tehdä eettisesti kestävällä tavalla

Sairaanhoitaja on toiminnastaan ensisijaisesti vastuussa potilaille. Sairaanhoitajien eettisten ohjeiden mukaan hoitotyöntekijän tärkein tehtävä on suojella ihmiselämää ja edistää potilaiden hyvinvointia.

Sairaanhoitajan tulee luoda hoitokulttuuri, jossa otetaan huomioon yksilön arvot, vakaumus ja tavat. Eettinen päätöksenteko on tietotaitoon perustuvaa ohjeiden mukaista toimintaa ja arvoristiriitojen ratkaisemista.

Sairaanhoitajat tarvitsevat valmiutta eettiseen päätöksentekoon arvioidessaan hoitotyön osaamistaan (Hallitsenko lääkehoidon toteutuksen?), vuorovaikutustaitojaan (Miten kohtaan haastavan potilaan tai surevat omaiset?) ja arvokeskusteluja (Kohtelenko kaikkia potilaita samanarvoisesti?).

Eettisesti hoidetut työtehtävät edellyttävät riittäviä resursseja. Työkuormitus ei saa olla uran alkuvaiheessakaan kohtuuton, vaan työtä pitää saada tehdä laadukkaasti, eettisesti kestävällä tavalla. Mikäli tämä ei toteudu, monet lähtevät jo uran alkuvaiheessa toisiin työtehtäviin.

4. Koulutukset kuuluvat myös uusille työntekijöille

Työyhteisössä saatetaan ajatella, että juuri koulunpenkiltä työelämään saapunut hoitaja on taivaan lahja: nyt vakituisella henkilökunnalla on mahdollisuus koulutuksiin, kun uusi työntekijä valvoo osastoa, vastaa puheluihin ja huolehtii lääkkeenjaosta. Kuvitellaan, että uusi työntekijä on juuri kouluttautunut, hän ei tarvitse koulutusta. Tämä on väärin!

Uusi työntekijä, vastavalmistunutkin, tarvitsee – ja on oikeutettu saamaan – täydennyskoulutusta siinä missä muutkin.

Pidä puolesi ja huolehdi, että pääset osallistumaan sekä sisäisiin että ulkoisiin koulutuksiin, joita organisaatiossa on tarjolla. Voit myös itse etsiä työhösi soveltuvia ja osaamistasi kehittäviä koulutusvaihtoehtoja.

5. Itsenäistä päätöksentekoa kannattaa harjoitella

Vaikka sairaanhoitajien sanotaan olevan laumaeläimiä, tulee työssä pyrkiä itsenäiseen työotteeseen ja päätöksentekoon. On uskallettava tuoda esiin omat ajatuksensa ja osattava perustella ratkaisujaan. Kaikkea ei tarvitse tehdä samoin kuin 30 vuotta on tehty. Tämä ei tarkoita uhkarohkeutta, nenäkkyyttä tai toisten toimintatapojen ja mielipiteiden aliarvostamista. Sen sijaan tämä tarkoittaa hoitotyön kehittämistä ja uudenlaisten käytäntöjen kokeilemista – näyttöön perustuen.

Tämä on oikeastaan minusta se kaikkein tärkein neuvo. Uskaltaa olla osa tiimiä yksilönä. Vastavalmistuneen tai uuden työntekijän oivallus tai rohkeus tuoda esiin oma kantansa saattaa joskus jopa pelastaa ihmishengen!

Miten sinä neuvoisit valmistuvia sairaanhoitajia? Mitkä tekijät ratkaisevat työssä selviytymisen 2020-luvulla?

Tarttumapinnoilla

Minna

Lähteet:
Flinkman, M., Leino-Kilpi, H. & Salanterä, S. 2014. Työyhteisön keinot pitää nuoret sairaanhoitajat työpaikassa ja ammatissa. Teoksessa I. Ranta & E. Tilander (toim.). Hoitotyön vuosikirja 2014. Työhyvinvoinnin keinot.
Kajander-Unkuri S, Salminen L, Saarikoski M, Suhonen R, Leino-Kilpi H. 2014. Competence areas of nursing students in Europe. Nurse Education Today 2014, 33(6), 625-632.
Kvist T. & Vehviläinen- Julkunen, K. 2007. Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien osaaminen erikoissairaanhoidossa hoitotyön johtajien arvioimana. Tutkiva hoitotyö. 5. 3. 4-9.
Ruoppa E. 2013. Vastavalmistuneiden sairaanhoitajien ammatillisen pätevyys ja työympäristön yhteys pätevyyteen. Väitöskirja, Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos.
Sosiaali- ja terveysministeriö 2010. Osaaminen ja työn kuormittavuus. Työhyvinvointifoorumi. Sosiaali –ja terveysministeriö.
Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.