"Vain" sairaanhoitaja - mikä määrää työn arvostuksen?
Paljon hoitajana tienaa? Määrääkö palkka työn arvostuksen? Vai onko kyse siitä ettet itse arvosta omaa työtäsi? Kerrotko olevasi ”vain sairaanhoitaja” vai kerrotko ylpeästi olevasi sairaanhoitaja, kun ammatistasi kysytään?
Arvostaavatko lääkärit hoitajia? Voiko työtään arvostaa vain jos on kutsumusammatissa? Välillä otsikot huutavat, kuinka etenkin me hoitajat koemme ettei meitä ja meidän työtämme arvosteta, vaikka meidän ammattimmehan on monesti listattu arvostetuimpien ammattien kärkipäähän! Luulen ettei ole kyse terveysalan muiden ammattiryhmien, asiakkaiden eikä potilaiden arvostuksen puutteesta vaan meidän omasta ajatuksesta omaa ammattiamme ja työtämme kohtaan. Miten kukaan muukaan voi arvostaa tekemäämme työtä, jos me itse ajattelemme olevamme "vain" sairaanhoitajia?
Kuinka moni todellisuudessa on sitä mieltä, että palkka määrää työn arvostettavuuden? Palkka koetaan jostain syystä hyvin henkilökohtaisena asiana, mutta oma kuukauden peruspalkkani sairaanhoitajana erikoissairaanhoidossa on hieman alle 2300 euroa bruttona, tähän tietysti lisätään vuorotyölisät. Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että jokainen alalle hakeutuva tietää tämän palkkatason ja melkein vannon ettei se kenellekään tule yllätyksenä. Itse ainakin olin täysin tietoinen tulevasta tulotasostani jo opiskeluvaiheessa, ja olinhan itse tulevan ammattini valinnut enkä siten näe syytä palkastakaan valittaa. Suomessa on onneksi hyvät ja yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet, meillä jokaisella on vara valita oma ammattinsa, ja täytyy muistaa että jokaisessa ammatissa on hyvät ja huonot puolensa. Tero onkin listannut hoitoalan neljä hyvää puolta, ja muun muassa nuorten työntekijöiden keskuudeessa työn merkittävyys koetaan palkkausta tärkeämpänä.
Kollegiaalisuus
Entäs ne muut ammattiryhmät, joihin ensimmäisessä kappaleessa viittaan. Hiljattain muutama lääkäri on nostanut julkisuudessa esiin käsitteen kollegiaalisuus ja ammattiryhmien välinen kollegiaalisuus. Kirjoituksessaan lääketieteen kandidatti Saku Pelttari pohtii määritelmää käsitteelle kollegiaalisuus. Toiset kokevat käsitteen koskevan vain omaa ammattiryhmäänsä, toiset, mukaan lukien Saku, puolestaan ajattelevat, että siihen liitetään myös muut sosiaali- ja terveysalan työntekijät. Myös lääkäri Pauliina Paananen pohtii samaa teemaa ja sairaalamaailman hierarkiaa. Haluaapa käsitettä kollega käyttää sitten vain omaa ammattiryhmää koskien tai laajemmin tarkoittaen joukkoa sosiaali- ja terveysalan työntekijöitä, ei se muuta sitä, kuinka toisia ihmisiä kuuluu kohdella.
Ymmärrän, että etenkin vanhemmissa työntekijöissä vahvasti näkyy ajatus vanhasta sairaalamaailman hierarkiasta, mutta itse nuorempaa henkilökuntaa edustavana ajattelen, että ei kenenkään tarvitse kumartaa ketään, ei alaisten esimiehiä eikä esimerkiksi hoitajien lääkäreitä. Mutta tällä en tarkoita etteikö heitä pitäisi kunnioittaa. Mielestäni kunnioitus on eri asia ja myöskin itsestäänselvyys, sillä arvostaa täytyy jokaista, sekä työkavereita, alaisia, esimiehiä että muiden ammattiryhmien edustajia. Mielestäni on erikoista, että tämä ei ole itsestäänselvää, kysehän on pohjimmiltaan käytöstavoista ja sosiaalisita taidoista. Minkä tasoinen koulutus tai ammatti tuo "oikeuksia" käyttäytyä poiketen hyvistä käytöstavoista? Mielestäni ei mikään. Toki me olemme terveysalan työntekijöinä iso joukko, aina joukkoon mahtuu monenlaisia ajattelijoita, mutta luulen että suunta on nimenomaan siihen, että yhteistyötä tehdään yhdessä jokaisen ammattia ja osaamista kunnioittaen. Mielestäni on ensiarvoisen tärkeää arvostaa yhtä lailla sekä omaa että muiden työtä ilman vastakkainasettelua eri ammattiryhmien kesken.
Liittyvätkö ammattiylpeys ja kutsumusammatti toisiinsa?
Sari pohti viime kirjoituksessaan termiä kutsumusammatti. Sairaanhoitaja on kutsumusammatti, näin sanotaan. Mutta onko kutsumus välttämätön? Entäpä terveysalan opettaja, tarvitaanko siihenkin kutsumus? Entäpä muut ammatit, lakimies, lääkäri, siivoja, parturi-kampaaja? Miksi juuri terveysalan ammatit liitetään aina kutsumukseen? Aikaisemmin sairaanhoitajiin on liitetty tietynlaisia odotuksia muun muassa käyttäytymisen ja luonteen suhteen ja monessa yhteydessä puhutaan tästä kutsumuksesta. Olen itsekin miettinyt tätä asiaa jo sairaanhoitajaopinnoista saakka, olen pohtinut tulevaa uraani sekä nimenomaan tätä kutsumusta tai oikeastaan sen puutetta.
Itse en mielestäni ole koskaan omannut kovin vahvaa kutsumusta sairaanhoitajuuteen, en ole ollut se Sairaanhoitaja isolla ässällä. Sanoisin ettei kutsumuksen puute ole missään nimessä edellytys sille, että voi olla hyvä sairaanhoitaja. Ei missään tapauksessa! Tykkään valtavasti työstäni sairaanhoitajana, viihdyn nykyisessä työssäni, saan paljon työltäni ja mielestäni minulla on tälle työlle annettavaa. Olen löytänyt paikkani sairaanhoitajana ja olen ylpeä omasta ammatistani, ehkä siis löysinkin sen kuuluisan kutsumuksen myöhemmin työni kautta? Mielestäni riittävä kiinnostus alaa kohtaan on aivan hyvä peruste hakeutua tälle alalle, ihan kuten mille tahansa muullekin alalle.
Näin jälkeenpäin asiaa pohtiessa huomaan, että olenkin aloittanut urasuunnitelmat jo ennen sairaanhoitajaopintoja. Kuten Minna, niin myös minä jo sairaanhoitajaksi hakiessani kirjoitin motivaatiokirjeeseen että aion jatkaa opintoja kunhan valmistun sairaanhoitajaksi. En tiedä kertoiko tämä jo alunperin, että en kokenut varsinaista kutsumusta sairaanhoitajan ammattiin, mutta tämä ala kiinnosti. Silloin en tiennyt, että mihin haluan jatkaa, enkä oikein ollut tietoinen lukuisista mahdollisuuksista, mutta tiesin että niitä on valtavasti. Hakiessani sairaanhoitajaksi, olin tosiaan kirjoittanut, että haluan jonain päivänä tehdä terveysalalla esimiestyötä. Itseasiassa opettajamahdollisuutta en silloin vielä ollut ajatellutkaan, mutta jotain ajatusta jo selvästi oli jatkosta. Sairaanhoitajaopintojen aikana focus oli luonnollisesti sairaanhoitajan työssä, mutta kun valmistuminen alkoi lähestyä ja piti valita oma suuntautuminen, alkoi jälleen oman uran tarkempi pohtiminen. Opettaja- ja esimiesopinnot yliopistolla ovat vain yksi mahdollisuus lukuisista eri vaihtoehdoista. Sairaanhoitajan ammattihan on siitäkin mahtava, että jatkomahdollisuuksia on ihan älyttömän paljon!
Koetko sinä työsi merkityksellisenä? Entä arvostatko itse omaa työtäsi? Mitä ajatuksia sinulle heräsi?