Viisi asiaa, joita ohjaajana toivon harjoitteluun tulevalta opiskelijalta

Hoitotyön perustutkintoihin kuuluvat pakolliset työharjoittelut aidoissa työelämän ympäristöissä. Työharjoittelu tarjoaa opiskelijalle tilaisuuden verkostoitua, ja luoda yhteyksiä työelämään. Tässä muutamia asioita, joita ohjaajana toivon harjoitteluun tulevalta opiskelijalta:

hoitoala-tyo-harjoittelu

1. Työharjoittelulle on tavoitteet

Työharjoittelu onnistuu parhaiten kaikkien osapuolien kannalta silloin, kun työharjoittelujaksolle on laadittu tavoitteet. Ohjaajana pidän tärkeänä, että opiskelija on mieluiten jo vähän etukäteen pohtinut yksilöllisiä tavoitteitaan ja sitä, mitä haluaisi oppia työharjoittelujakson aikana. Tavoitteet tulisi saada ensimmäisen harjoitteluviikon aikana, jotta harjoittelujaksosta tulisi mahdollisimman antoisa ja tarkoituksenmukainen.

Hyvä tavoite on konkreettinen. Silloin on mahdollista arvioida harjoittelujakson aikana tapahtunutta kehitystä. Tavoitteet voivat olla sinänsä yksittäisiä ja/tai pieniä asioita. Leikkausosastolle anestesiapuolen harjoitteluun tulevalla opiskelijalla tavoitteita voivat olla esimerkiksi potilaan ventilointi, anestesialääkärin avustaminen intubaatiossa, tai anestesiassa tarvittavien lääkkeiden ja nesteiden valmistelu.

Vinkki: Opiskelijana, ja myös ammatissa toimiessa, hyväksi havaittu käytäntö on tehdä muistiinpanoja esimerkiksi pieneen, mukana kulkevaan ja taskuun mahtuvaan vihkoon.

2. Kysy - se on toivottua ja sallittua

Työharjoittelu antaa opiskelijalle mahdollisuuden tutustua erilaisiin työyhteisöihin, kartuttaa oman alan työkokemusta ja selvittää omia kiinnostuksen kohteita. Työpaikallani opiskelijat ovat osa työyhteisöä. Uskon kyllä, että hoitoalalta löytyy myös toisenlaisia harjoittelupaikkoja. Sairaanhoitajaliiton tekemän selvityksen mukaan lähes 40 % työharjoitteluissa olleista sairaanhoitajaopiskelijoista on kohdannut työharjoittelussa epäasiallista kohtelua. Hoitoalan historian ikävimmät piirteet tulevat ilmi myös kirjasta, jossa 1920 - 1990 -lukujen hoitoalan ammattilaiset kertovat muistojaan *). Monissa tarinoissa kerrotaan kyseisinä vuosikymmeninä hoitoalaa opiskelleiden aikanaan osakseen saamaasta huonosta kohtelusta ja nöyryyttämisestä. Sellaista ei saa olla enää missään.

Ohjaajan näkökulmasta motivoituneen ja kiinnostuneen opiskelijan ohjaaminen on mukavaa ja palkitsevaa. Ohjaajana en oleta, enkä odota, että työharjoitteluun tuleva opiskelija ”osaa kaiken”. Opiskelija ei ole työvoimaa, eikä ylimääräinen käsipari. Rohkaisen opiskelijoita esittämään kysymyksiä. Kaikkea saa kysyä, ja vaikka moneen kertaan. Kaikkeen en osaa välttämättä vastata suoralta kädeltä, mutta asioita voi aina selvittää ja palata niihin myöhemmin. Joskus leikkaussalityössä tulee eteen tilanne - yleensä potilaan tilaan liittyen - jolloin joudun toteamaan opiskelijalle, etten juuri sillä hetkellä ehdi opettaa, tai selittää asiaa. Sitten kun tilanne on ohi, niin voidaan käydä asia yhdessä läpi ja keskustella lisää.

3. Puhutaan ja kuunnellaan - puolin ja toisin

Työharjoitteluun tulevalla opiskelijalla on alan tuorein tieto. Kuulen mielelläni, jos opiskelijalla on uutta, tai eriävää tietoa vaikkapa jostain juuri opettamastani asiasta. Ohjaajana yritän muistaa antaa opiskelijalle palautetta jokaisessa yhteisessä työvuorossa. Myös ohjaajalle saa antaa palautetta! Toivon opiskelijan ilmaisevan, jos on epävarma tekemään jotain harjoittelujaksolla opetettua asiaa. Tai kertomaan, jos joku potilastapaus jää vaivaamaan. Tai jos opiskelija kokee, että työyhteisössä joku on käyttäytynyt ikävästi opiskelijaa kohtaan. Yleisesti ottaen asiat olisi hyvä selvittää jo asian aikana. Tai edes mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen.

4. Asenne ratkaisee

Työharjoittelujaksoja on monta. Niiden sisältö ja tavoitteet ovat erilaisia. Kaikki koulutusohjelmaan sisältyvät pakolliset työharjoittelujaksot eivät voi tuntua joka ikisestä alan opiskelijasta yhtä kiinnostavilta, tai innostavilta. Eikä kaikista työharjoittelujaksolla olleista opiskelijoita tule kyseisen erikoisalan ammattilaisia.

Jokaisesta työharjoittelusta voi kuitenkin saada jotain evästä tulevalle työuralle.

Esimerkiksi kätilöopiskelijoiden työharjoitteluihin sisältyy psykiatrian jakso, vaikka kätilöt kai harvemmin hakeutuvat psykiatrisille osastoille töihin? Harjoittelun aikana kätilöopiskelijoilla on mahdollisuus saada kokemusta ja tietoutta psykiatrisista sairauksista, joihin kätilöopiskelijat saattavat myöhemmin törmätä harjoittaessaan kätilön ammattia. Asenne ratkaisee.

Olen ollut aikanaan omassa työyksikössä opiskelijan myssy päässä. Monista vuosien varrella harjoittelussa olleista opiskelijoista on myöhemmin tullut työkavereita. Kaikista ei tule, eikä tarvitse tulla. Ohjaajana odotan kuitenkin opiskelijalta, että hän tekee työharjoittelujakson loppuun parhaansa mukaan. Aina on mahdollisuus oppia jotain.

5. Maassa maan tavalla

Työharjoittelussa opiskelijalla on oikeuksia ja velvollisuuksia. Kaikissa työyhteisöissä on omat kirjoitetut, ja joissain asioissa kirjoittamattomat sääntönsä, sekä käytännöt toimia erilaisissa tilanteissa. Hoitoalan työyksiköille on tyypillistä se, että työvuoroilla on tarkka alkamisaika. Ohjaajana odotan, että opiskelija on täsmällinen. Ei ole harjoittelupaikan vika jos aikaisemmalla bussivuorolla tuleminen tarkoittaa sitä, että on varttia liian aikaisin työharjoittelupaikalla, kun taas seuraavan bussivuoron valitsemalla myöhästyisi työvuoron alusta. Odotan, että opiskelija ilmoittaa jos ei ole jostain syystä tulossa harjoitteluvuoroon. Vuosien varrella mieleen ovat jääneet myös sellaiset hyvät peruskäytöstavat omaavat opiskelijat, jotka huomaavat myös oma-aloitteisesti esittäytyä niin potilaille kuin muille työyhteisön jäsenille.

Myös hoitoalalla löytynee työyhteisöjä, missä aamuvuoro aloitetaan yhteisellä aamukahvilla. Leikkaussalityölle taas on tyypillistä, että aamuvuoron alkaessa salivalmistelujen kanssa on kiire, jotta päivän elektiiviset leikkaukset alkavat ajallaan. Kahvitauon paikka koittaa vasta myöhemmin aamupäivällä. Neuvon omia opiskelijoita syömään aamupalan, ja juomaan aamukahvit tai -teet ennen työvuoron alkua. Ja vinkkaan, että vuoron aikana kannattaa pitää huolta tauoille lähtemisestä, ellei ohjaamisesta innostunut ohjaaja huomaa sitä opiskelijalle sanoa.

*) Hoitotyön muistot, toimittaneet Helga Tahvanainen ja Juha Nirkko. SKS, 2000.

Blogin tekstin tarjoaa Skhole. Skhole on sosiaali- ja terveydenhuoltoalan verkkokoulutuspalvelu, joka kulkee mukana sekä koulutuksen järjestäjän että työntekijän matkalla. Palvelu sopii täydennyskoulutukseen niin sosiaali- ja terveydenhuoltoalan yrityksille kuin opiskelun tueksi alan opiskelijoille.